Anyurun He hukkuvat äitiensä kyyneliin ja Reynoldsin Ikirouta -kirjojen kannetAlastair Reynolds : Ikirouta
(suomentanut Hannu Tervaharju)

Sarjassamme noloja tunnustuksia: tunnustan etten ole aikaisemmin lukenut yhtään Alastair Reynoldsin kirjaa. Supernoloa tästä tekee se, että eräs kollega on hänen intohimoinen faninsa ja aina, kun hän puhuu Reynoldsin kirjoista, minä vaan hymyilen ja nyökkäilen. Vihdoin onnenpotkuna hyppysiini sattui pikalainaksi Ikirouta, jossa on vain reilut sataviisikymmentä sivua. Ja nyt uskallan sanoa, ettei tämä teos jää varmaankaan viimeiseksi häneltä lukemakseni.

Pidin siitä, että kirjassa ei väännetty rautalangasta asioita, eikä oltu turhaan ängetty mitään romanttista tai seksisuhteita. Kovaa scifiä, jossa uskon, että tieteelliset faktat ovat kohdallaan ja jännitys rakentuu vähitellen. Lisäksi päähenkilö on iäkäs nainen, siitä pointsit. Olikohan se viime Finnconissa, jossa oli akateemisella puolella luento, jossa esitettiin kysymys: Where are all the grandmothers in science fiction? Kovin monesta teoksesta ei silloin löytynyt iäkkäämpiä naisia.

Hämmennystä minussa herätti se, että yksi päähahmoista Ikiroudassa on Antti-niminen suomalainen nainen. No siitä viis, hahmot olivat mielenkiintoisia ja aikamatkustuksen paradoksit antoivat hyvää aivojumppaa. Paikoitellen kirja oli hyvin runollinenkin.

Minua riemastutti se, että tässä kirjassa aikamatkustus ei tapahtunut niinkuin yleensä fyysisesti matkustamalla vaan niin, että ihmisen tietoisuus hyppäsi menneisyydessä olevaan toiseen ihmiseen.  Tämä sama idea on vähän vanhemmassa kirjassa, joka on kirjoitettu ruotsiksi ja käännetty englanniksi sen verran myöhään, että idea on varmasti tullut molemmille omilla tahoillaan. Vai oletteko te törmänneet tähän tapaan matkustaa ajassa jossain muussa kirjassa, pelissä, televisiosarjassa tai leffassa?

Tämä toinen kirja, jossa matkustetaan ajassa aivoista aivoihin, on He hukkuvat äitiensä kyyneliin (suomentanut Outi Menna), jonka on kirjoittanut Johannes Anyuyru. Kirja on saanut muun muassa August-palkinnon, joka on ruotsalainen vastine meidän Finlandia-palkinnollemme, sekä Tähtivaeltaja-palkinnon.

Tässä kirjassa ei ole  kuvausta  miten aikamatkustus teknisesti tapahtuu, vaan enemmänkin yhteiskunnallisen kehityksen pohdintaa. Alussa kirja oli niin raakaa terroristisen väkivallan kuvausta, että se meinasi jäädä kesken, mutta onneksi puursin sen läpi, sillä kirja on hyvin kiehtova. Näkökulma on ruotsalaisen muslimin ja aikamatkustuksella esitellään kehityskaarta, jossa muslimit joutuvat joko luopumaan uskostaan tai heidät eristetään muusta yhteiskunnasta. On hätkähdyttävää nähdä tämä tulevaisuudennäkymä sijoitettuna Ruotsiin, joka minulle on aina näyttäytynyt Suomea edistyksellisempänä ja vähemmän rasistisena, mutta kirjassa kehityskulku on kuvattu kylmäävän vakuuttavasti. Kirja oli raskas ja ahdistava mutta todella antoisa ja ajatuksia herättävä.

Molemmat kirjat löytyvät myös e-kirjoina Helmet-kirjastojen kokoelmista ja voin varauksettomasti niitä suositella kaikille. Tosin jälkimmäinen ei ehkä sovi kaikkein herkimmille.

Meerit Heiskanen

Lapsuus Diana Wynne Jones, nuoruus Ursula Le Guin, aikuisuus Ann Leckie, vanhuus vielä kysymysmerkki. Tällä hetkellä vaikutan Tapiolan kirjaston aikuistenosastolla ja Kibecon coniteassa.

Kirjoita kommentti