Muutaman kerran olen ollut kirjastolaisena töissä conissa, mutta siinä on se helppous, että on työroolissa ja oletuksena on vain ammatillisten asioiden osaaminen. No oikeastihan tietenkin coneissa on paljon helpompiakin tehtäviä jaossa vänkäreille, mutta silti minulle oli suuri kynnys uskaltautua töihin vapaaehtoisena Jyväskylässä tänä vuona pidettyyn Finnconiin.
Ilmoittautuessa sai ilmoittaa mitä ohjelmia halusi seurata ja laitoin itselleni toiveeksi, että kunniavieras Elizabeth Bear’in esitykset haluaisin nähdä. Luulin tietenkin että ne ajat olisin vapaalla. Toisin kävi! Minut oli laitettu salivänkäriksi juuri näihin tilaisuuksiin. Todella nerokasta minusta, sillä näin olin töissä juuri niissä saleissa, joissa olisin muutenkin ollut. Sinänsä tämä kyllä lisäsi jännitystä hommaan, koska jouduin sitten puhumaan kirjailijalle, jonka faniksi melkein tunnustauduin taannoisessa kirjoituksessani.
Vänkäreille tarkoitetussa conin jälkeisessä bileissä oli hauskaa ja niistä hotellille mennessä tuli houkuteltua Elizabeth Bear ja Scott Lynch naku-uinnille. Vai olikohan se päinvastoin? No joka tapauksessa he twiittasivat asiasta, joten voin tässä siitä kertoa ilman skandaalin käryä.
Eli siis voin täydestä sydämestä suositella vänkäröintiä coneissa. Jopa tälläiselle ujomman puoleiselle ihmiselle, joka jännittää uusien ihmisten kohtaamista ei kokemus ollut mitenkään traumatisoiva. Varmaan vielä menen johonkin vänkäriksi tulevaisuudessakin, säästäähän siinä aina kuluissakin ainakin jonkin verran.
