Heinäkuussa järjestettiin muutaman vuoden koronatauon jälkeen vihdoin jälleen Finncon. Merkittävää on, että paikkana oli ensimmäistä kertaa Finnconin historiassa Espoo ja Aalto-yliopiston Kandidaattikeskus. Helmet-kirjastolla oli oma pisteensä Finnconissa ja vastuuta myös ohjelman järjestämisestä. Tässä muutaman kirjastolaisen kuvaukset Finnconiin osallistumisesta!
Tapahtuman kunniavieraat: Marko Hautala, Marianna ”Kisu” Leikomaa, Malka Older ja Magdalena Hai.
Kuva Henry Söderlund.
Ihmisiä ja tarinoiden taikaa / kirjastopedagogi Ansu (Ison Omenan kirjasto):
Kirjaston ohjelmat erilaisissa kulttuuritapahtumissa tarjoaa työntekijälle mitä antoisimpia kohtaamisia ja lähden tällaisiin seikkailuihin mielelläni. Toimme Finnconiin tällä kertaa erilaisia kirjavinkkejä, lautapelejä, kirjastotietoa ja VR-maailman. Sisältö oli jaettu tapahtumapaikan ja läheisen Otaniemen kirjaston välille ja pääsin ilokseni työskentelemään molemmissa. Otaniemen pieni kirjasto on suureen kauppakeskuskirjastoon tottuneelle työntekijälle aivan ihana pieni keidas, jossa pääsi kuuntelemaan Finnconin kirjoitustyöpajoja ja juttelemaan esim. VR-pelaamisesta.
Toisaalta taas varsinaisella tapahtumapaikalla kuumuus olisi voinut tehdä päivystämisestä tukalaa ja ikävää, mutta jokainen kohtaaminen pop up -pisteellämme antoi virtaa ja intoa. Nautin päästessäni virkistämään ihmisten käsitystä kirjastosta juuri heidän tarpeisiinsa. Samalla opin itsekin koko ajan lisää tavoista, joilla nautimme tarinoista ja elämme niiden keskellä. Tälläkin kertaa luulin meneväni jakamaan kirjaston vinkkejä ja opastamaan lautapelien sääntöihin, mutta lopulta koin saaneeni paikalle pysähtyneiden kanssa käydyistä juttuhetkistä irti luultavasti yhtä paljon kuin hekin. Oman puhelimeni taskukirjasto-sovelluksella tein varauksia kirjoihin ja elokuviin varmaan kerran tunnissa.
Oli myös ihanaa päästä lounastauolla shoppailemaan taidekujalla kirjamyyjien pöydillä. Yleensä tauolla otan työntekijän tunnistamista varten puetun kirjastokassin pois, jotta voin sekoittua massaan, mutta tällaisessa tapahtumassa se toimi kätevänä jäänmurtajana, jolloin pienkustantajat ja ihan vain ohikulkijatkin juttelevat kanssani mielellään. Tuli hieman verkostoiduttuakin ihan vahingossa. Tuntui että sain Finnconissa sukeltaa tarinoihin ja spekulatiivisen fiktion kiehtovaan kirjoon – sekä tietenkin erilaisten ihmisten monenlaisiin kokemuksiin ja kiinnostuksen erilaisiin painotuksiin. Tapahtumassa työskennellessä pääsee ihanasti innostumaan ja innostamaan, kuuntelemaan ja oppimaan.
Seuraavaksi suuntaan Helsinkiin Ropeconiin ja toivottavasti ensi vuonna taas myös Espoon omaan kirjastoconiin eli Kibeconiin!
Kirjastosetä Petri:
Myynnissä oli kaikenlaista ihanaa!
Kuva Henry Söderlund.
Korona-aikaan tapahtumatyhjiössä elämisen rikkojaksi nousi täydellisesti keskikesään ajoittunut vuoden 2022 Finncon Otaniemessä. Vaikka spefi-kirjallisuus ja kaikki tämän ympärille kietoutuva sisältö, pelit ja harrastuneisuus on aina ollut lähellä sydäntä, niin itse tapahtuma on syystä tai toisesta jäänyt kokematta. Kiinnostavaa nähtävää, ostettavaa ja koettavaa löytyikin ja vielä ilman sisäänpääsymaksuja!
Ensinnäkin, tapahtuman nettisivujen opastuksilla (ja heti Otaniemessä bussista nähdyillä erilaisia cosplay-asuihin pukeutuneita nuoria seuraamalla) paikanpäälle löysi helposti. Oli ihana nähdä pitkästä aikaa iloisia tapahtumakävijöitä ja monenmoista värikästä seuruetta ja menijää, joita kaikkia yhdistää kiinnostuneisuus ja harrastuneisuus myös itselle tärkeisiin aiheisiin. Tapahtuma-alueella isoa osaa tilasta kansoitti monenlaisia käsitöitä, tuotteita ja kirjallisuutta myyvät yritykset ja itsenäiset toimijat. Erityisesti kirjojen myyntipisteissä jäi hieman ihmetyttämään tapahtuman keynote speakerin tuotannon vähäinen näkyvyys. Malka Olderin Infomocracy -sarja ei löytynyt (onko painokset loppu vai ehdittiinkö jo myydä nopeasti pois?) eikä oikein muitakaan teoksia. Ilahduttavaa oli, että erityisesti pienkustantamoiden esilläolo ja hintatasokin oli todella kilpailukykyinen isompien myyntipisteiden rutistuksessa. Myös kirjojen kirpputoripiste oli loistavasti toteutettu ja valikoimasta löytyikin helmiä.
Ohjelmakalenteri näyttäytyi omiin silmiini monipuolisena. Monenlaisia teemoja löytyi sekä vähemmän akateemisesta ohjelmasta ”raskaampaan” sisältöön. Juttelujen perusteella ja oman keynote puheenvuoron kokemuksen perusteella muutamissa paneeleissa ja luennoissa oli valitettavia äänentoisto-ongelmia, joka ainakin Olderin luentoa kuunnellessa vaikeutti osallistumista. Tällaisia yksittäisiä haasteita toki ei voitane ikinä täysin välttää.
Ensikertalaiselle Finncon-kokemus jäi kokonaisuutena selkeästi plussan puolella. Tapahtuman ilmapiiri, innostuneet osallistujat ja tekijät loivat mainiot puitteet eikä tämä Finncon varmasti jäänyt itselleni viimeiseksi.
Fantsun Sini:
Ohjelmavastaavat Sini ja Hannele tekevät jotain viime hetken muutoksia ohjelmaan. Kuva Henry Söderlund.
Olen ollut mukana järjestämässä useita Helsingin Finnconeja ja ilmoittauduin tietysti heti mukaan myös Espoon Finnconin järjestämiseen, kun vapaaehtoisia haettiin. Pidän conien järjestämisestä, sillä silloin pääsee hyvin mukaan heti alusta asti ja on palkitsevaa kuulla kävijöiltä tilaisuuden onnistumisesta. Itse pidän erityisesti ohjelman suunnittelusta. Siinä on tosin se varjopuoli, että usein ohjelmaan tulee niin paljon itseä kiinnostavia ohjelmia, ettei niihin kaikkiin pääsee paikalle, sillä osa on sijoitettava samoihin aikoihin. Koska korona edelleen varjosti tapahtumasuunnittelua, tämän vuoden järjestelyt tehtiin enimmäkseen virtuaalikokouksissa ja Slack-sovelluksessa. Vielä lopputalvesta oli epäselvää, voidaanko tapahtuma edes järjestää, mutta huhtikuun lopussa päätös oli selvä: Finncon palaisi vihdoin. Etäkokoukset olivat ehkä lyhyempiä kuin aiempien vuosien maratonikokoukset kasvokkain, mutta ikävästi se tarkoitti myös sitä, ettei kaikille nimille saanut yhdistettyä kasvoja eikä tekijäkavereihin tutustunut samalla lailla.
Vapaaehtoisiin perustuvassa tapahtumassa, jossa ei makseta palkkioita, on upeaa huomata, kuinka spefiyhteisöstä löytyy halukkuutta tulla mukaan tekemään ohjelmaa ja muitakin nakkeja. Ohjelmahaku alkoi normaalia myöhemmin, mutta saimme huhtikuun loppuun mennessä useita hyviä ohjelmaehdotuksia ja ilmoittautumisia ohjelmantekijöiksi. Toukokuussa aloitimme niiden läpikäymisen – usein tässä vaiheessa vuotta Finnconin ohjelma on jo lähes kasassa! Vähän tiukalle menikin ja ohjelma saatiin julkaistua vasta vähän ennen tapahtumaa. Joitain peruutuksia tuli ja myös teknisiä ongelmia tapahtumapaikalla, mutta olen varsin tyytyväinen lopputulokseen. Itseasiassa olisin kaivannut vielä ainakin yhtä ohjelmasalia, jotta vielä olisi saatu pari viime hetken ajatusta mukaan… Tai vaihtoehtoisesti pari lisätuntia sunnuntaille, mutta kun tiloista piti poistua klo 16 mennessä!
Huomasin hieman jännittäväni tapahtumaa, kun heräsin perjantai-lauantai-välisenä yönä kahdesti painajaiseen oman ohjelmani epäonnistumisesta. Onneksi se oli heti lauantaiaamupäivällä, keskustelin espoolaisten kirjailijoiden Elli Lepän, Jussi Katajalan, Toni Tuomasen ja Vesa Sisätön kanssa Espoosta spefikirjoittajan näkökulmasta. Yllättävästi kirjailijoille Espoo näyttäytyi erityisesti upean luontonsa kautta, olin hieman odottanut enemmän Espoon high tech -osaamisen nousemista suurempaan rooliin. Saimme kokoon hienon listauksen espoolaisia spefikirjailijoita Arto Paasilinnasta alkaen. Muuta ohjelmaa ennätin nähdä 10-vuotiskirjailijajuhla-paneelin, Bury your gays no more-paneelin sekä erittäin kiinnostavan Emmi Itärannan ja Ilja Rautsin haastattelun, jonka piti Jussi Ahlroth, Memory of Water -kirjasta elokuvaksi.
Kulissien takana tapahtui myös koko ajan: ohjelmatietoja piti päivittää, kun joku jäi pois; C-salin ohjelmat piti pikaisesti siirtää D-saliin, koska C:n äänentoisto ei toiminut kunnolla – ja kahviin tarkoitettu kauramaito uhkasi loppua esiintyjien ja järjestäjien taukohuoneesta (Starshipin robotit tulivat onneksi apuun, joten katastrofi saatiin vältettyä). Mutta mielialani oli koko ajan iloinen, sillä oli hienoa, että Finncon voitiin taas pitkästä aikaa järjestää. Ihmisten kohtaaminen pitkästä aikaa oli mahtavaa, sillä useita tuttujani näen vain näissä tapahtumissa, koska he asuvat eri puolilla Suomea. Ensi vuonna taas Tampereelle!
Fantsun Pia:
Nörttikuoro Another Castle esiintyi naamiaisten yhteydessä esittäen mm. videopeleihin ja tv-sarjoihin liittyvää musiikkia.
Kuva Henry Söderlund.
Finnconia on vaikea selittää sellaiselle joka ei sitä ole kokenut. Se on lämmin ja pörröinen tunne joka yhdistää sinut kokonaiseen yhteisöön. Se on paikka jossa saa fanittaa, hehkuttaa, arvostella ja vaihtaa mielipiteitä ja ajatuksia genrekirjallisuudesta. Kenen tahansa kanssa. En tiedä mitään toista conia missä voisit pysäyttää kenet tahansa vastaantulijan ja kysyä että mitä mieltä olet utopian voimasta pelastaa maailma tai keskustella fantasiakirjallisuuden kaanoneista.
Ja vastaantulija lähtisi kanssasi keskustelemaan hymyssä suin.
Minulle on ollut suuri kunnia saada olla esiintyjä Finnconissa. Nuorempana en voinut kuvitellakaan että olisin itse jonain päivänä puhumassa genrekirjallisuudesta esiintyjänä. Vieläkin hämmästelen mikä voima kirjallisuudella ja kirjavinkkauksella on kun se saa sunnuntai-aamuna klo 10 ihmiset tulemaan saliin ja kuuntelemaan kiinnostuineina, ja vielä jatkamaan keskustelua ja kirjavinkkien jakamista esityksen päätyttyäkin.
Minulle genrekirjallisuus on aina merkinnyt vapautta, ja kykyä ihmetellä ja hämmästellä tätä maailmaa jossa elämme. Genrekirjallisuus tarjoaa monipuolista maailmankuvaa ja tuhansia maailmoja ja tarinoita joista voi nauttia. Tämä kaikki kulminoituu Finnconissa. Finncon on yhden viikonlopun mittainen madonreikä, vapaa ja villi saareke aika-avaruusjatkumossa, jossa hengenheimolaiset kohtaavat toisiaan hetken ohikiitävässä universumissa. Yhteinen leirimme tässä maailmankaikkeudessa.
Tapahtuman kunniavieraana ollut Marko Hautala kuvasikin kunniavieraspuheessaan Finnconiin tulemista kuin kotiin saapumiseksi. Finnconiin saat tulla juuri niin nörttinä kuin olet.
Kaikki kuvat Finncon & Henry Söderlund, CC BY 4.0, kiitos!
