Luin jonkin aikaa sitten ja luetteloin juuri Mary Robinette Kowal’in Shades of milk and honey. Kirja on kuin Jane Austen pastissi magialla höystettynä. Valitettavasti kirjasta kuitenkin puuttuu Austen’in terävä huumori ja yhteiskunnallinen kritiikki.
Mutta jos pitää Jane Austen’in kirjojen romanttisesta puolesta eikä kaipaa suurta draamaa niin kirja on ihan suloinen rakkaustarina. Parasta siinä oli omaperäinen idea magian käytöstä taiteen luomisessa eli loitsimienen on teoksessa samanlainen taito kuin maalaaminen tai instrumentin soittaminen. Jos teoksessa olisi ollut vähän enemmän särmää olisin pitänyt siitä, nyt sen lukeminen oli kuin olisi juonut haaleaa maitoa.
