Kirjailijahaastattelu : Päivi Marita Alatalo

Päivi Marita Alatalon omakuva.

Päivi Marita Alatalon (s. 1982) esikoisteos, Vion tarinat I : Pelko arvosteltiin blogissamme vuonna 2019. Sanoin siinä odottavani lisää Vion tarinoita, ja tänä syksynä niitä tuli tarjolle esiosan Kipu muodossa. Sitä en ole vielä ennättänyt lukemaan, mutta korkealla prioriteetilla se odottaa lukupinossani! Jos kirjailija ja hänen tuotantonsa ei vielä ole tuttua, toivottavasti tämän jälkeen tartut sinäkin Vion tarinoihin!

Päivi Marita Alatalon omakuva.

Päivi Marita Alatalo.

Milloin viimeksi kävit kirjastossa ja miksi?

Viimeksi kävin Pukinmäen kirjastossa, jossa oli toisen kirjani ensimmäinen kirjailijailta. Se oli mukava ja rento ilta ja pääsin vastaamaan moniin paikalle tulleiden kysymyksiin.

Millainen suhde sinulla on kirjastoon? Onko mieleesi jäänyt joku erityinen kirjastomuisto?

Kirjastot ovat tärkeä osa ympäristöämme ja elämäämme, kirjastoissa jokaisen saavutettavissa on lukematon määrä erilaista kirjallisuutta. Kirjastomuistoista tärkein liittyy lapsuuteen. Kasvoin Koillismaalla ja matka kuntakeskukseen oli pitkä. Kyläkoululla kävi kuitenkin joka tiistai kirjastoauto ja sieltä lainattiin joka kerta lukemista.

Miten sinusta tuli kirjailija? Oliko sinulle heti selvää, että kirjoittaisit spekulatiivista fiktiota?

En osaa vastata tuohon mitään tarkkaa. Monien elämässä on ”to do” listalla tavoitteena kirjoittaa kirja mutta sellaisen projektin toteuttaminen on iso ponnistus kelle tahansa. Omassa elämässäni tuli kohdalle mm. sairauksia, jotka uhkasivat näkökykyäni. Silloin päätin, etten jätä mitään ns. eläkevuosiin vaan toteutan unelmiani tässä ja nyt. Kirjailijan tittelin sijaan koen itseni lähinnä kirjoittajaksi. Olen aina kirjoittanut ja useimmiten fiktiota. En koskaan erityisemmin päättänyt kirjojeni genreä ja rikon kaavoja yhdistelemällä eri genrejä. En ole myöskään koulutettu kirjoittaja, joten en koe, että kirjoittamistani rajoittaisivat opitut tai opetetut säännöt. Tarina muodostuu sellaiseksi kuin sen itse haluan kirjoittaa.

Onko sinulla joku kirjallinen esikuva? Keneen haluaisit itseäsi / mihin kirjoihin haluaisit teoksiasi verrattavan?

En osaa sanoa tähän mitään tiettyä kirjailijaa, koen olevani sinut omien tekstieni kanssa enkä pyri kopioimaan toisten tyylejä. Jokainen kuuluisa kirjailija on maineensa ansainnut omalla työllään ja tyylillään. Koen että ”kirjoittajan ääneni” on juuri se mitä kirjoittajana ja ihmisenä olen. Mielenkiintoista olisi kuulla, muistutanko jotakuta toista kirjoittajaa ja millä tavoin?

Millainen on tyypillinen kirjoituspäiväsi? Onko se muuttunut nyt korona-aikaan vai ovatko rutiinisi samat?

Minulla ei ole kirjoituspäiviä eikä kirjoittamiseen liittyviä rutiineja. Elän elämässäni ruuhkavuosia, työn ja iltavuorojen lisäksi vapaa-aikani täyttyy lasten jalkapalloharrastuksesta ja siihen liittyvistä menoista, sekä kotona perheen arjen pyörittämisestä ja lemmikkilaumasta huolehtimisesta. Kirjoitan jos ja kun siihen harvoin tulee mahdollisuus. Ajan löytäminen kirjoittamiseen on tämänhetkisen elämäni haasteita, jonka vuoksi mm. kirjan tuottamiseen voi mennä useampi vuosi. Kun eteeni tulee sopiva vapaapäivä ja kirjoitusfiilis, otan esiin muistiinpanoni ja kirjoitan päässäni muotoutunutta tarinaa ylös vaikka kahdeksan tuntia putkeen. En pysty kirjoittamaan puolentunnin pätkissä enkä jaksaisi olla yökirjoittaja, vaan tarvitsen varsinaiseen tekstin tuottamiseen kunnolla aikaa. Arvokkaita apuvälineitä ovat muistiinpanot, joita kirjoitan muistaakseni mieleeni juolahtaneita kirjoitusideoita ja esimerkiksi yksittäisten kohtausten sisältöjä. Muistiinpanot helpottavat eikä minun tarvitse muistaa kaikkea kiireiden keskellä. Tarina elää mielessäni omaa elämäänsä ja koen olevani vain se, joka kirjoittaa asiat ylös.

Kummasta pidät enemmän, uuden tekstin kirjoittamisesta vai vanhan editoimisesta? Miksi? Onko pöytälaatikosta löytynyt jotakin helmiä, joihin olet palannut myöhemmin tai oletko hyödyntänyt aiemmin kirjoittamiasi materiaaleja muulla tavalla?

Mikään ei voita luomisen tuottamaa tunnetta, se on selvää. Oikolukuvaihe ja editointi ovat luovan vaiheen jälkeen se pakollinen ja tylsin vaihe, joka ei kuitenkaan poissulje oivalluksia. Äidinkielellinen tekstin rakenteen tunteminen ja osaaminen jo kirjoittaessa helpottaa itse tekstin jälkieditointia, jolloin teksti on jo melko sujuvaa ja editoinnissa tarkistan lähinnä teemojen yhtenäisyyttä, aikajanaa ja lukujen soljumista kokonaisuudessa. Pikkuvirheitä aina jää huomaamatta ja niitä päätyy myös lopulliseen kirjaan. Olen opetellut kirjoittamista omien kirjoitusten kautta ja tulen varmasti opettelemaan ja oppimaan niin kauan kuin kirjoitan. Editoinnissa siirrän tarpeetonta materiaalia sivuun; ajatus on voinut olla hyvä, mutta teksti ei sovi kokonaisuuteen. Saatan joskus käyttää näitä kokeilevia lukuja tai kappaleita muissa yhteyksissä tai annan niiden jäädä arkistoon. Onhan elokuvissakin ne poistetut kohtaukset, joita ohjaaja ei halunnut lopulliseen versioon. Pöytälaatikoissa on erilaista materiaalia, johon saatan palata myöhemmin, ken tietää.

Miten tarinasi muotoutuvat? Onko seinälläsi iso taulu henkilöhahmoista ja mahdollisista tapahtumista vai pidätkö muistikirjaa? Miten hahmottelet erilaisia vaihtoehtoja tarinan edetessä? Miten rakennat maailmaa?

Maailma, jossa tarina tapahtuu, on minulle kuin näyttämö. Maailma voisi olla toinen ja erilainenkin, mutta silloin tarinani saattaisi kulkea toisella tavalla. Tavallaan luomani maailma ohjaa tarinaani ja lopulta kaikki palaset loksahtavat paikoilleen. Olen mielikuvituksellinen ihminen ja saan ideoita kaikesta näkemästäni. Harrastan elokuvia ja pelaamista, nuorempana luin paljon. Rakastan mielikuvitustani ja sitä, miten voin käyttää sitä luomiseen. Hahmoni tunnen tietysti jo kuin he olisivat oikeita ihmisiä, joten heistä kirjoittaminen tuntuu helpolta ja luontevalta. Kirjani ensimmäinen askel on koota ensimmäiset ideat eli otsikot listaksi, ja tämä ensimmäinen lista on se, miten ajattelen tarinan etenevän. Kirjoittamisen edetessä luvut saattavat vaihtaa paikkaa, vaihtaa nimeä tai hylkään jonkin ajatuksen kokonaan. En useinkaan aloita kirjan kirjoittamista alusta, vaan kohtauksista, joita kirjoitan sen mukaan mikä eniten sillä hetkellä mielessäni on vahvimmin ja selkeimmin. Synkkää lukua ei kannata kirjottaa päivänä, kun romantiikka tuntuu mukavammalta. Nämä valmiit kohtaukset asettuvat paikoilleen ja saatan kirjoittaa väliin tarinaa kantavia ns. täytelukuja, jotta lukija pysyy mukana mutta saa välillä hengähtää ja kulkea mukana Violla. Luen tekstejäni monta kertaa, sillä haluan että tarinan punainen lanka ei katkeile eikä hypi liikaa ja joskus huomaan, etten ole kiinnittänyt johonkin tarpeeksi huomiota. Olen omien tekstieni suhteen hyvin kriittinen.

Onko joku kirjoistasi / kirjojesi henkilöistä sinulle erityisen rakas ja miksi? Mitä muita kirjallisia hahmoja tai kirjoja rakastat?

Varmasti kaikki päähahmot ovat minulle rakkaita, toiset ehkä eri tavalla kuin toiset. Rakastan kirjoittaa myös pahiksen päänsisäistä maailmaa ja rakentaa ihmisten välille jännitteitä. En valitse helppoja teitä ja haastan itseäni tuntemattomalla. Lukija ei jotain tekstiä lukiessaan arvaakaan, kuinka paljon ajatustyötä ja luonnoksia sen eteen on saatettu tehdä. Itse tarinahan on yksinkertaisimmillaan joukko ihmisiä ja heidän välisiä kokemuksia eri tapahtumissa. Joistain hahmoista luopuminen ei ole helppoa, mutta huomasin että tarinan toimivuuden ja draaman rakentamisen kannalta on kirjoittajankin tehtävä joskus vaikeita ratkaisuja.
En tällä hetkellä osaa nimetä mitään tiettyä suosikkikirjaa, lukemani tekstit ovat vaihdelleet hyvin paljon eri elämäntilanteissa. Lasten kautta olen löytänyt uusia suosikkeja ja uusia näkökulmia omaankin kirjoittamiseen. Arjessani on valitettavan vähän aikaa lukemiseen, ja jos aikaa on, valitsen silloin kirjoittamisen.

Miten päädyit kirjoittamaan avaruusoopperaa, genreä, joka ei ole kovinkaan yleinen Suomessa?

En ajattele, että valitsin jotain vain sen takia että se ei ole yleistä. Sen tiesin, että satavarmasti kirjoitan jotain mitä markettien hyllyiltä ei löydy. Halusin rikkoa kaavoja ja yhdistää genrejä juuri siten kuin itse halusin. Ansioni tulevat päivätyöstä, joten en ole riippuvainen kenenkään odotuksista vaan haluan tehdä omaa juttuani ja katsoa mihin se riittää. Kirjani kuvaaminen tai luokittelu ei aina ole helppoa, koska jokainen lukija haluaa lokeroida sen eri tavalla. Aihepiirit ja inspiraationi tulevat varmasti elokuvista ja tarinoista, joista itse pidän. Rakastan pukudraamoja ja elävää dialogia, joten miksi en toisi sitä sotilas-scifiin, kiehtova ajatus!

Sotainen avaruusscifi ei myöskään ole useinkaan naisellinen genre. Oletko miettinyt rikkovasi sukupuolirooleja sitä kirjoittamalla?

Tähän täytyy sanoa, että ajatus ”naisellisesta genrestä” tai siitä voiko nainen kirjoittaa sotilas-scifiä, on jo auttamattomasti vanhanaikainen! Esimerkiksi minä, 39-vuotias perheenäiti, harrastan leipomista ja palstaviljelyä, mutta harrastan myös pelaamista ja rallatan konsolipelissä konekiväärillä avaruusörkkejä poikki ja pinoon. Minusta kuka tahansa mieskin voi tehdä ja kirjoittaa juuri sitä mitä itse haluaa, oli se naisellista tai miehekästä. Harmillista että jonkin asian tekemiseen pitää liittää vielä nykyaikana tekijän sukupuoli. Erityisesti pelaaminen on inspiroinut minua valtavasti, se ruokkii mielikuvitustani ja on harrastus muiden joukossa. 2000-luvulle tultaessa pelaaminen ei ole enää ollut teinipoikien juttu, päinvastoin se voi olla normaali koko perheen harrastus. Naisten määrä nettipelaajissa on melko varmasti jo pian samalla tasolla miesten kanssa, eikä sukupolveni pidä pelaamista enää lapsellisena ajanvietteenä, ovathan lukemattomat pelisaagat suunnattu aikuisille pelaajille. Peliala tarjoaa erilaisia pelejä erilaisille pelaajille, kaikki pelit eivät ole ammuntaa tai avaruusseikkailua. Tarkka lukija saattaa nähdä teksteissäni elementtejä peleistä, jotka ovat minua suuresti inspiroineet. Fanifiktion puolella sotilas-scifi ei ole mitenkään harvinainen teema ja samoja militaristisia teemoja

Kirjan Vion tarinat II : Kipu kansi, jossa piikikäs hirviö.

Kirjan Vion tarinat II : Kipu kansikuva. (Wietze Fopma)

löytyy myös animen ja mangan puolelta. Nuorten elokuvissa militaristinen maailma on usein näyttämö monille seikkailuille. En muutenkaan luokittele mitään elämänalan asioita miesten tai naisten jutuiksi. Kirjoitan helposti lähestyttävää scifiä, fantasiaa, josta jokainen voi löytää jotain. Suurin fanini ei ollut koskaan lukenut scifiä mutta ensimmäinen kirja tempaisi hänet täysin mukaansa Violle. Monet lukijoistani ovat olleet itseäni paljon vanhempia naisia ja tuntuu että suomalaisessa kirjallisuudessa voisi olla tilausta kevyelle romantiikallekin. Vaikka en silläkään saralla noudata perinteisiä kaavoja vaan valitsin taustalle teeman, joka tukee tarinaani parhaalla mahdollisella tavalla.

Myös erilaiset mieslukijat ovat pitäneet teksteistäni. Eli en kirjoita sukupuolelle enkä sukupuolena. Pyrin kuvaamaan miesten ajatusmaailmaa realistisesti, enkä toistaiseksi ainakaan ole saanut tyylistäni moitteita. Tässäkin asiassa haastoin itseäni rohkeasti. En muutenkaan koe, että elämässäni tähän mennessä sukupuoleni olisi rajoittanut minua millään tavalla. Suomalaisessa yhteiskunnassa moni pitää tätäkin asiaa nykyään itsestäänselvyytenä, siinä mielessä olemme onnekkaita asuessamme tällaisessa maassa.

Mitä muuta haluaisit kertoa uudesta kirjastasi?

Vaikka fantasia tai scifi tuntuisivat genreiltä, joita ei ole koskaan tottunut edes harkitsemaan luettavakseen, kannustan tarttumaan Vion Tarinoihin rohkeasti! Kannustan muutenkin jokaista kirjoittajaa rohkeasti kirjoittamaan omalla tavallaan ja omalla tyylillään. Parhaimmillaan kirjoittaminen on hyvää vastapainoa arjelle ja lukeminen vie matkalle uusiin maailmoihin.

Vinkkaa pari kirjaa, jotka kannattaa omasi lisäksi lukea.

Sellaisia kirjoja on varmasti vaikka kuinka paljon! Jokaisella lukijalla on oma makunsa ja varmasti suosikkikirjailijansa, joten haastan jokaisen kokeilemaan uutta ja katsomaan kirjaston hyllyjen erilaisista kirjallisuuden genreistä itselleen luettavaksi teoksen johon tutustuu avoimin mielin ja uteliaisuudella, voi olla että löytyykin uusi kirjallisuudenala josta innostuu!

Espoon Fantasia -ryhmän kirjailijahaastattelut
-vuonna 2021:
Elina Rouhiainen – J. Pekka Mäkelä – Dess Terentjeva ja Susanna Hynynen – Sini Helminen – Anni Kuu Nupponen – Mintie Das – Magdalena HaiToni Tuomanen
-vuonna 2020
:
Siiri Enoranta – Mia Myllymäki – Piia Leino – JS Meresmaa – Lucilla Lin – Elina Pitkäkangas – Anniina Mikama – Liliana Lento – Anna Kaija – Ilkka Auer – Emmi Itäranta – Mikko Toiviainen – Elli Leppä – Matt Haig ja Sarianna Silvonen

Sini Neuvonen

Ibbotson, Cooper, Le Guin, Tolkien, satukokoelmat – suosikkikirjani olivat fantasiaa jo ennen kuin genreistä mitään tiesin. Aineistovalintaa tekevänä koetan pysyä mukana sekä fantasian että scifin uutuuksissa. Hyviä kirjoja on enemmän kuin aikaa lukea.

1 kommentti

  1. […] Helminen – Anni Kuu Nupponen – Mintie Das – Magdalena Hai – Toni Tuomanen – Päivi Marita Alatalo – Anne Leinonen -vuonna 2020: Siiri Enoranta – Mia Myllymäki – Piia Leino – JS […]

Kirjoita kommentti