Kirjailijahaastattelu : Ulpu-Maria Lehtinen

Fantasian kirjailijahaastattelut palaavat kesätauolta ja syyskauden ensimmäisessä haastattelussa on esikoiskirjailija Ulpu-Maria Lehtinen (s.1984), jonka fantasiatrilogian avausosa Kalmanperhon kutsu ilmestyi heinäkuussa.

Kirjailija Ulpu-Maria Lehtinen. Kuvaaja Marjaana Tunturi

Milloin viimeksi kävit kirjastossa ja miksi?

Viime viikolla palauttamassa lainoja, ja ainahan sieltä tarttuu mukaan myös uutta luettavaa. Olen parantumaton hamstraaja, mitä tulee kirjastolainoihin.

Millainen suhde sinulla on kirjastoon? Onko mieleesi jäänyt joku erityinen kirjastomuisto?

Rakastan kirjastoja! Erityisen lämpimiä muistoja on monista kirjastoautoista ja Himangan pienestä ja ihanasta kirjastosta, josta kesäloma aina lapsuudessa ja nuoruudessa alkoi ja jossa kirjavalikoma oli aina upeasti ajan tasalla ja myös fantasiagenre erittäin hyvin huomioitu.

Miten sinusta tuli kirjailija? Oliko sinulle heti selvää, että kirjoittaisit spekulatiivista fiktiota?

Monen käänteen kautta – ensin minusta tuli toimittaja, käsikirjoittaja ja copywriter.

Ensimmäistä kertaa haave kirjailijuudesta heräsi 1995, noin 11-vuotiaana. Pitkään kudoin tarinoita vain päässäni ja keräilin ideoita. Samaan aikaan elämässä tapahtui kaikkea ihan muuta, muun muassa opiskelin Limingan taidekoulussa kuvataidetta ja sen jälkeen Tampereen yliopistolla tiedotusoppia ja historiaa ja tein töitä toimittajana lehdissä.

Vuosien 2008 ja 2012 tienoilla tarjosin Kalmanperhon aiempia versioita kustantamoille, mutta vielä ei tärpännyt. Tein elokuva- ja televisiokäsikirjoittamisen opintoja ja uraa markkinoinnin parissa Suomessa ja ulkomailla. Sitten töiden ohella käymäni Viita-akatemian kolmivuotinen kirjoittajakoulu auttoi minua kovasti eteenpäin: kolmannen kerran tarjosin Kalmanperhoa kustantamoille 2021, jolloin se löysi kodin Kustantamo S & S:ltä.

Spefi on selkeästi genreni. Koen sen kiinnostavaksi ja tietyllä tavalla ihanan ajattomaksi siihen verrattuna, että sitoisin tarinan tiukasti arkeen ja nykyaikaan. Koen myös, että spefin kautta pystyn käsittelemään joitain teemoja ja aiheita kirkkaammin ja selkeämmin, nykyhetken hälystä irrallaan.

Teet myös nettisarjakuvaa, Almost True Stories. Ovatko sen tarinat omaelämäkerrallisia? (Se tuo meille mieleen Sarah’s scribbles -sarjiksen.)

Sarah’s Scribbles on eräs minunkin sarjakuvasuosikkini. Almost True Stories eli Melkein Tosia Tarinoita ottaa vaikutteita omasta arjestani, elämästäni ja siitä, mikä milloinkin mielessä pyörii, mutta mukana on myös paljon keksittyä – eli osa saattaa olla totta, osa fiktiota, mutten kerro mitkä osat!

Onko sinulla joku kirjallinen esikuva? Keneen haluaisit itseäsi / mihin kirjoihin haluaisit teoksiasi verrattavan?

Tärkeitä kirjailijoita ja kirjoja on ollut monia: vanhempani lukivat minulle jo pienenä paljon, esimerkiksi ollessani 5-6-vuotias isä luki C. S. Lewisin Narnian tarinat, jotka tekivät minuun lähtemättömän vaikutuksen. Narnian kaikuja näkyy omissakin kirjoissani.

Kalmanperhon kutsun tunnelmaa ja maailmaa on verrattu myös mm. Game of Thronesiin, Tolkieniin, Stranger Things -televisiosarjaan, Myyttihovi-kirjasarjaan ja Hayao Miyazakin elokuviin. Kaikki edeltävät eivät itse asiassa ole perin pohjin tuttuja itselleni, mutta olen otettu – vertailukohtia varmaan löytyy hyvinkin erilaisia siksi, että Kalmanperhossa päähenkilön kasvutarinaan kietoutuu sekä kauhuelementtejä, juonittelua, romantiikkaa että huumoria.

Ehkä kuitenkin kirjailijana lopulta toivon, että osaisin tuoda tähän valtavaan tarinaperinteeseen pienen palasen jotakin omaa näkökulmaa tai tyyliä, kertomisen ja lukemisen arvoisia tarinoita.

Mielestämme Kalmanperhon kutsu yhdistelee mukavasti uutta ja vanhaa. Mitkä teokset antoivat sinulle inspiraatiota, tai mistä ideasi tulivat?

Tämä on ehkä hieman tylsä vastaus, mutta yksinkertaisesti tykkään kuvitella tarinoita ja henkilöitä, ja niinpä usein ne vain putkahtavat jostain. Erilaiset maisemat ja tunnelmat saattavat herättää idean – esimerkiksi joskus nuorena Saksassa näin kauniin vanhan majakan, joka jäi kiehtomaan mielikuvitusta ja päätyi lopulta osaksi Kalmanperhon tarinaa.

Kirjallisia vaikutteita on niin paljon vuosien varrelta, että niitä on vaikea listata ja eritellä. Jo hyvin nuorella iällä vaikutuksen ovat tehneet ainakin Ursula Le Guinin Maameren tarinat ja hieman myöhemmin Terry Prachettin Kiekkomaailma, jossa huumorin ohella erityisesti yhteiskuntaa ja ihmisluontoa pohdiskeleva ote kiinnosti.

Millainen on tyypillinen kirjoituspäiväsi? Työskenteletkö toimistotyöajan puitteissa vai inspiraation iskiessä?

Aamu ja aamupäivä ovat terävintä aikaani ja täydellisessä maailmassa työskentelisin suunnilleen toimistoajan puitteissa. Todellisuudessa työskentelen milloin vain ehdin ja jaksan.

Useimpien kirjailijoiden on tehtävä muita töitä, jotta on varaa myös kirjoittaa. Tämä mm. siksi, että Suomi on pieni kielialue ja markkina, mistä syystä hyvin harva kirjailija elää kirjojensa myyntituloilla, ja apurahoja kirjoittamiseen taas on vaikea saada, etenkin kirjailijan uran alussa. Siksi pitäisin poikkeuksellisena ylellisyytenä ja onnenpotkuna, jos voisin kirjoittaa romaania päätyönäni ja noudattaa toimistoaikoja.

Kummasta pidät enemmän, uuden tekstin kirjoittamisesta vai vanhan editoimisesta? Miksi? Onko pöytälaatikosta löytynyt joitakin helmiä, joihin olet palannut myöhemmin tai oletko hyödyntänyt aiemmin kirjoittamiasi materiaaleja muulla tavalla?

Uuden kirjoittamisesta, ehdottomasti! Etenkin, jos tulee selkeä fiilis ja idea, miten käsillä oleva kohtaus etenee. Sitä vastoin ensimmäinen editointikierros on raskain, koska siinä joutuu naamakkain sen kanssa, että ensimmäinen versio tekstistä on usein niin puolivalmis, että sitä nolottaa lukea. Siinä vaan pitää jaksaa uskoa, että hyvä tästä vielä tulee!

Palaan hyvin harvoin vanhoihin teksteihini, mutta monia juonia ja ideoita olen toki kirjoittanut ylös odottamaan hetkeään.

Miten tarinasi muotoutuvat? Onko seinälläsi iso taulu henkilöhahmoista ja mahdollisista tapahtumista vai pidätkö muistikirjaa? Miten hahmottelet erilaisia vaihtoehtoja tarinan edetessä? Miten rakennat maailmaa?

Kalmanperho-trilogian seuraavien osien juonikuviot ovat vallanneet koko olohuoneemme seinän. Olohuone näyttää jokseenkin siltä kuin täällä asuisi se dekkareista tuttu eläköitynyt poliisi, joka yhä jahtaa pakkomielteisesti sitä yhtä rikollisneroa, jota ei koskaan saanut kiinni.

Koen, että kirjoitustyön pysymiseksi raiteillaan minun on suunnilleen tiedettävä loppu ja tarinan kulku, mutta toisaalta on tärkeää jättää tilaa ja aikaa myös intuitiolle ja tarinan syventymiselle matkan varrella – teemojen ja juonikuvioiden pitää paitsi käydä järkeen myös tuntua oikeilta. Jos näin ei ole, jokin ei vielä ole kohdallaan.

Käytän myös Word-dokumentteja ja muistikirjoja, joiden muistiinpanot näyttävät usein erittäin sekavilta. Tärkeintä on kuitenkin saada ideat ylös.

Onko joku kirjoistasi / kirjojesi henkilöistä sinulle erityisen rakas ja miksi? Mitä muita kirjallisia hahmoja tai kirjoja rakastat?

Ylipäänsä hauskinta minusta on, kun henkilöhahmoni, jotka muka luulen jo tuntevani yllättävätkin minut ja alkavat viedä tarinaa suuntaan, jota en osannut ajatella.

Kiinnostavia hahmoja ja kirjoja on liikaa lueteltavaksi, mutta ehkä kaksi mieleenpainuvaa viime vuosilta ovat olleet Joe Abercrombien Ensimmäinen laki -trilogian inkvisiittori Glokta tai Claire Northin The first fifteen lives of Harry August -romaanin päähenkilö Harry August.

Millaisia teemoja ajattelit Kalmanperhon kutsua kirjoittaessasi?

Ystävyys, rohkeus ja oman polkunsa raivaaminen eivät toivottavasti koskaan mene pois muodista, koska ne ovat mielestäni ihmisyyden ydintä.

Kalmanperhon kutsun päähenkilö Lilja kamppailee ymmärtääkseen paremmin muita ja samalla itseään – yhteydet muihin ja ihmisten välisten kuilujen ja pelkojen ylittäminen on nähdäkseni jotain, minkä eteen kannattaa nähdä vaivaa, vaikkei se ole aina helppoa tai käy meiltä luonnostaan.

Koen myös, että fantasiamaailman kautta on mahdollista kertoa ajattomammin tarinaa myös vallasta – esimerkiksi demokratia on historiallisesti tarkastellen jotakin sangen hienoa ja erityistä, jonka varmasti aina joku mielellään ottaisi meiltä pois oman etunsa nimissä.

Mitä haluaisit kertoa uudesta kirjastasi?

Tavoitteeni oli kirjoittaa tarina, jonka maailmaan lukija ikään katsomatta voisi eksyä. Kalmanperhon kutsu sopii toki sangen nuorillekin lukijoille noin 12-vuotiaasta ylöspäin, mutta mielestäni ei ole mitään estettä sille, etteikö nuoren päähenkilön kautta voi kertoa tarinaa, joka koskettaa monen ikäisiä lukijoita. Olen saanut muun muassa Instagramin kirjavaikuttajilta ihanaa palautetta ja moni aikuinen on kertonut jännittäneensä Kalmanperhon kutsun parissa. Haluaisinkin kannustaa myös aikuisia lähtemään seikkailuun.

Milloin toinen osa ilmestyy, onko se jo valmis vai vielä työn alla? Kuinka monta osaa sarjaan tulee?

Toisen ja kolmannen osan juonet ja suuren osan henkilöistä olen jo suunnitellut. Kalmanperho-trilogia tulee olemaan kolmiosainen – muuten se olisi sangen outo trilogia. Olen tosin jo saanut palautetta, jonka mukaan maailma tuntuu sellaiselta, että siellä riittäisi enemmänkin tarinoita kerrottavaksi. On mahdollista, että palaan Kalmanperhon maailmaan vielä trilogian jälkeen.

Vinkkaa pari kirjaa, jotka kannattaa omasi lisäksi lukea.

Mieleeni tulee niin monta kirjaa ja samalla tiedostan tosi vahvasti, että me jokainen haemme lukemiselta erilaisia asioita ja makuja on monia: Mene siis kirjastoon, etsi tällä kertaa nuorten spefin / fantasian hylly ja lainaa sieltä viisi erilaista, sinulle kiinnostavimman oloista kotimaista kirjaa. Lue alkua ja katso, mitä tapahtuu!

Haluan siis ennen kaikkea vinkata sekä nuoria että aikuisia lukijoita tutustumaan tuoreeseen suomalaiseen YA/nuortenkirjallisuuteen ja erityisesti spefiin – se on tosi laadukasta, eikä sille ole yläikärajaa, vaan se voi tarjota elämyksiä, seikkailuja, toiveikkaita tarinoita, tuoreita näkökulmia ja hyviä naurua ihan kaikenikäisille.

Kiitos haastattelusta Ulpu-Maria! Olemme samaa mieltä siitä, että suomalainen YA erityisesti spefi ovat todella laadukkaita, kuten haastattelusarjastammekin selviää. Toivottavasti te lukijat olette iloisia kirjailijahaastattelujemme paluusta! Me ainakin olemme, sillä niiden tekeminen on kivaa ja ne ovat todella mielenkiintoisia. Jatkossa emme kuitenkaan lupaa niitä aivan joka kuukausi ja ajankohtakin voi vaihdella – hae siis RSS-syötteemme käyttämääsi syötteenlukijaan tai seuraa meitä Facebookissa tai Espoon kirjastoa Twitterissä.

Espoon Fantasia -ryhmän kirjailijahaastattelut:

-vuonna 2022:
Marko Hautala – Mikko Kamula – Anu Holopainen – Katri Kauppinen – Tiina Raevaara
-vuonna 2021:
Elina Rouhiainen – J. Pekka Mäkelä – Dess Terentjeva ja Susanna Hynynen – Sini Helminen – Anni Kuu Nupponen – Mintie Das – Magdalena Hai – Toni Tuomanen – Päivi Marita Alatalo – Anne Leinonen
-vuonna 2020:
Siiri Enoranta – Mia Myllymäki – Piia Leino – JS Meresmaa – Lucilla Lin – Elina Pitkäkangas – Anniina Mikama – Liliana Lento – Anna Kaija – Ilkka Auer – Emmi Itäranta – Mikko Toiviainen – Elli Leppä – Matt Haig ja Sarianna Silvonen