Kirjailijahaastattelu: Anna Kaija

Kirjailija Anna Kaija. Kuvaaja Eveliina Kronqvist.

Anna Kaija (s. 1984) on indiekirjailija, fanifiktion kirjoittaja ja innokas japanilaisten roolipelien pelaaja sekä Levelup!-peliblogin pitäjä. Hänen neliosaisen fantasiasarjansa Kristallin lapset viimeinen osa, Tuulen taisto, ilmestyi huhtikuussa.

Kirjailija Anna Kaija. Kuvaaja Eveliina Kronqvist.

Kirjailija Anna Kaija. Kuvaaja Eveliina Kronqvist.

Milloin viimeksi kävit kirjastossa ja miksi? 

Kävin kirjastossa viimeksi ennen koronarajoituksia ihan perinteisissä merkeissä eli lainaamassa ja palauttamassa kirjoja. Opiskelen tällä hetkellä sanataideohjaajaksi, joten lainani ja palautukseni olivat pitkälti kirjoitusoppaita ja ryhmän ohjaukseen liittyviä kirjoja.

Millainen suhde sinulla on kirjastoon? Onko mieleesi jäänyt joku erityinen kirjastomuisto?

Kirjastossa on mukava käydä ja vaeltaa hyllyjen välissä. Nautin siitä, että saan tutkailla hyllyjen tarjontaa kaikessa rauhassa ja uppoutua omiin ajatuksiini.

Lapsuudessa ja nuoruudessa kirjasto oli paikka, josta löytyi aina uusia seikkailuja. Erityisen lämmöllä muistelen alakouluaikaisia kesiä, jolloin pääsin kerran viikossa käymään kirjastossa ja kannoin kotiin sylikaupalla kirjoja, mm. Viisikoita, joita sitten luin yömyöhään.

Miten sinusta tuli kirjailija? Oliko sinulle heti selvää, että kirjoittaisit spekulatiivista fiktiota?

Olen rakastanut kirjoittamista jo lapsesta asti ja jo alakoulussa minulle oli selvää, että jonain päivänä haluaisin kirjoittaa oman kirjan. Kirjoittaminen on kulkenut matkassa mukana läpi elämän monissa eri muodoissa, kunnes 2010-luvun alkupuolella aloin kirjoittaa romaanikäsikirjoitusta, josta lopulta 2015 tuli esikoisteokseni Maan mahti. Koska olen aina ollut hieman omilla poluillani huitelija, en tullut edes ajatelleeksi käsikirjoitukseni tarjoamista kustantajille, vaan päädyin indiekirjailijan tielle. Genrekin valikoitui puhtaasti sen perusteella, mitä itse rakastan lukea.

Onko sinulla joku kirjallinen esikuva? Keneen haluaisit itseäsi / mihin kirjoihin haluaisit teoksiasi verrattavan?

Tykkään paljon esimerkiksi Maria Carolen, Anu Holopaisen ja Emmi Itärannan kirjoista ja tavallaan pidän heitä esikuvina. En tosin koe kirjoittavani samalla tyylillä kuin he enkä siksi näkisi, että teoksiani voisi verrata heidän kirjoihinsa.

Millainen on tyypillinen kirjoituspäiväsi? Onko se muuttunut korona-aikaan vai ovatko rutiinisi samat?

Tyypillinen kirjoituspäiväni alkaa vasta illan puolella, kun olen päässyt varsinaisesta palkkatyöstäni. Viikonloppuisin ja lomilla toki on mahdollisuus aloittaa jo aamusta, mistä nautin enemmän kuin iltaisin kirjoittamisesta. Joka päivä en ehdi kirjoittaa, mutta silloin, kun minulla on aikaa, pyrin kirjoittamaan 500-1500 sanaa.

Korona-aika ei ole suuresti muuttanut rutiinejani. Nyt kun päivätyö on vaihtunut etätyöksi, jää minulle kuitenkin työmatkojen verran enemmän kirjoitusaikaa.

Kummasta pidät enemmän, uuden tekstin kirjoittamisesta vai vanhan editoimisesta? Miksi? Onko pöytälaatikosta löytynyt jotakin helmiä johon olet palannut myöhemmin tai oletko hyödyntänyt aiemmin kirjoittamiasi materiaaleja muulla tavalla?

Tämä on vaikea kysymys! Pidän uuden tekstin kirjoittamisesta enemmän silloin, kun pitäisi editoida, ja editoimisesta silloin, kun pitäisi kirjoittaa uutta tekstiä. Molemmissa on omat nautintonsa ja kipupisteensä, joten oikeastaan on vaikea sanoa, kumpi olisi ylitse toisen.

Pöytälaatikossani piileskelee yhtä sun toista. Joitain vanhoja tarinoita olen hyödyntänyt osittain uusien kirjoittamisessa, esimerkiksi ottanut vanhasta tekstistä hahmon uuteen. Minulla on myös pöytälaatikossa muutamia käsikirjoituksia, jotka odottavat, että keksin, miten saan niistä toimivia.

Miten tarinasi muotoutuvat? Onko seinälläsi iso taulu henkilöhahmoista ja mahdollisista tapahtumista vai pidätkö muistikirjaa? Miten hahmottelet erilaisia vaihtoehtoja tarinan edetessä? Miten rakennat maailmaa?

Mielessäni on yleensä jokin yksityiskohta tai useampi, kenties muutama hahmo tai kohtaus, kun aloittelen uutta tarinaa. Minun on kirjoitettava osa tekstistä ennen kuin pystyn suunnittelemaan loput. Tarina ikään kuin purkautuu sormieni kautta tekstiksi, ja vasta sen jälkeen tiedän, mistä siinä on todella kyse.

Kun tekstiä on riittävästi, teen muistiinpanoja hahmoista, tapahtumista ja paikoista. Yleensä hahmoihin ja maailmaan liittyviä asioita putkahtelee mieleen milloin missäkin tilanteessa, kun en aktiivisesti ajattele kirjoittamista. Tätä varten pyrin pitämään mukana kirjoitusvälineitä, jotta voin tallentaa ajatukset tuoreeltaan. Sopivan tilaisuuden tullen kokoan kaiken yhteen tiedostoon tai kansioon tietokoneelle.

Olet äskettäin aloittanut Ficcikirjaston. Kerro vähän suhteestasi fanifiktioon?

Aloitin fanifiktion kirjoittamisen alakouluikäisenä, mutten silloin ollut vielä tiennyt nimeä harrastukselleni. Vasta lähempänä kahtakymmentä löysin netistä fanifiktiofoorumit ja muiden kirjoittamia tarinoita. Tuo maailma imaisi minut sisäänsä, ja vuosia keskityin melkein pelkästään fanifiktion kirjoittamiseen. Noiden vuosien aikana kirjoitin useamman romaanimittaisen fanifiktiotarinan, joista osan olen julkaissut Ficcikirjastossa nyt uudestaan.

Fanifiktion kirjoittaminen ja siitä saatu palaute on auttanut minua kehittämään itseäni kirjoittajana ja kannustanut minua yrittämään aina hieman enemmän. Yhteisön tuki aktiivivuosieni aikana on mittaamattoman arvokasta. Nykyisin minulla ei ole enää aikaa kirjoittaa romaanimittaista fanifiktiota, mutten ole hylännyt salarakastani, vaan kirjoitan silloin tällöin lyhyempiä fanifiktiotarinoita.

Pelaat myös paljon pelejä ja sinulla on oma peliblogi, Levelup!. Miten pelaaminen vaikuttaa kirjoittamiseesi?

Pelaan lähinnä japanilaisia roolipelejä (esim. Final Fantasy- ja Tales-sarjat), jotka ovat minulle suuri inspiraation lähde. Vaikka toistaiseksi yksikään kirjani ei ole sisältänyt pelejä tai pelaamista, olen ammentanut jokaiseen pelaamistani peleistä jotakin. Pelien maailmat ja tarinat kutkuttavat mielikuvitustani ja pelaaminen virittää minut innostuneeseen tilaan, joka auttaa kirjoittamisessa.

Toisaalta pelaaminen on myös irrottautumista kirjoittamisesta. Kun imeytyy mukaan pelin toimintaan ja tarinaan, lähtee tavallaan pienelle lomamatkalle arjesta.

Onko joku kirjoistasi / kirjojesi henkilöistä sinulle erityisen rakas ja miksi? Mitä muita kirjallisia hahmoja tai kirjoja rakastat?

Kristallin lapset -sarjani Neraan minulla on erityinen suhde. Hän oli yksi ensimmäisistä hahmoista, jotka loin sarjaan ja jonka vuoksi halusin ylipäätään kirjoittaa kyseisen tarinan. Hänen roolinsa jäi lopulta pienemmäksi kuin monien muiden hahmojen, mutta sydämessäni hän on silti päätähti.

Muiden hahmoja miettiessä tulee heti mieleen Maria Carolen Tulen tyttärissä esiintyvä Naarni, joka on ihastuttavan voimakas mutta omalla tavallaan myös herkkä.

Kirjan Tuulen taisto -kansikuva. Kuvaaja Eveliina Kronqvist.

Kirjan Tuulen taisto -kansikuva. Kuvaaja Eveliina Kronqvist.

Mitä haluaisit kertoa uudesta kirjastasi?

Uusin kirjani, Tuulen taisto, päättää Kristallin lapset -sarjan tarinan, joka alkoi Maan mahdista. Se kokoaa juonenpäitä yhteen ja vie tarinan sankarit pakottavien valintojen eteen. Sarja on kuitenkin yksi kokonaisuus, joten suosittelen aloittamaan lukemisen ensimmäisestä osasta. Sain sarjaan inspiraation japanilaisista roolipeleistä, ja niistä tutut elementit ovat osittain vaikuttaneet Kristallin lapsien maailmaan.

Vinkkaa pari kirjaa, jotka kannattaa omasi lisäksi lukea. 

Kirjoitan fantasiaa, jossa on sateenkaariteemoja mukana, joten haluan suositella muita sateenkaarifantasiakirjoja. S. A. Keräsen Symbioosi on realistinen kertomus, jossa fantasiaelementit kietoutuvat mukaan päähahmon arkeen kuin varkain. Tärkeimmässä roolissa on kuitenkin päähahmon kasvutarina.

Toisena kirjana voisin suositella Skessa Kaukamaan Zequera – Kätketty -kirjaa, joka on ensimmäinen Qyamian kirjoista. Sekä Kaukamaa että minä haemme inspiraatiota kirjoittamiseen pelaamisesta. Kaukamaan pelaajatausta näkynee myös siinä, miten hän nostaa örkit kirjassaan perinteistä poikkeavaan ja aidosti kiehtovaan rooliin.

Espoon Fantasia -ryhmä aloitti kirjailijahaastattelusarjan koronakeväänä 2020. Tämä haastattelu tehtiin sähköpostitse toukokuun lopussa, kun kirjastot olivat jo avautuneet nopealle lainausasioinnille. Sarja siirtyy nyt kesätauolle, mutta jatkuu jälleen syksyllä.

Aiemmin sarjassa ilmestyneet haastattelut:

Sini Neuvonen

Sini Neuvonen

Ibbotson, Cooper, Le Guin, Tolkien, satukokoelmat – suosikkikirjani olivat fantasiaa jo ennen kuin genreistä mitään tiesin. Aineistovalintaa tekevänä koetan pysyä mukana sekä fantasian että scifin uutuuksissa. Hyviä kirjoja on enemmän kuin aikaa lukea.

Kirjoita kommentti