Kirjailijahaastattelu: Lucilla Lin

Kirjailija Lucilla Lin.

Lucilla Lin (s. 1981) on Iso-Britanniassa asuva kirjailija, jolta on julkaistu useita novelleja eri antologioissa ja romaani Vihreä maailma. Hänen uusi novellikokoelmansa Musta linna ja muita outoja tarinoita ilmestyi huhtikuun lopussa.

Kirjailija Lucilla Lin.

Kirjailija Lucilla Lin.

Milloin viimeksi kävit kirjastossa ja miksi?

Ennen Lontoon kirjastojen sulkeutumista kävin naapurikirjastossa tutkimassa scifihyllyä ja nukuttamassa vauvaa.

Millainen suhde sinulla on kirjastoon? Onko mieleesi jäänyt joku erityinen kirjastomuisto?

Varsinkin nuorempana kirjasto oli todella tärkeä. Vietin mielelläni tunteja kotikyläni kunnankirjastossa vaikka siellä ei ollut edes tuoleja. Ahmimisiässä kävin läpi yhtä aikaa niin nuorten-kuin aikuistenkin osastoja ja luin salaa aikuisten kirjoja hyllyjen välissä, koska ei niitä nyt tutuille kirjastonhoitajille kehdannut viedä lainattavaksi!

Nykyään luen enemmän e-kirjoja Kindleltä, koska se on kätevämpää lastenhoidon ohella (onnistuu yhdellä kädellä), joten haen kirjastosta enemmän lastenkirjoja kuin omaa luettavaa.

Miten sinusta tuli kirjailija? Oliko sinulle heti selvää, että kirjoittaisit spekulatiivista fiktiota?

Olen kirjoittanut tarinoita lapsesta asti, mutta ensimmäiset tarinat julkaisin 2011. Siinä vaiheessa spekulatiivinen fiktio oli jo vakiintunut omaksi suosikkigenreksi. Muutin pois Suomesta 2007, mutta toimin aktiivisesti netin kirjoittajaryhmissä. 2009 hahmottelimme URS-liikkeen (Uusrahvaanomainen spekulatiivinen fiktio) manifestin ja aloimme julkaista novelleja erilaisissa antologioissa ja muissa julkaisuissa. Tunnen itseni kaikkialla ulkopuoliseksi, joten kaukainen menneisyys sekä spekulatiiviset maailmat ja tarinat ovat sitä kotoisinta aluetta.

Onko sinulla joku kirjallinen esikuva? Keneen haluaisit itseäsi / mihin kirjoihin haluaisit teoksiasi verrattavan?

Kotimaisista ehdottomasti Zachris Topelius ja englanninkielisestä kirjallisuudesta J.R.R. Tolkien ja H.P. Lovecraft. Ihailen omien maailmojen ja mytologioiden luojia. Jack Vanceen vertaamisesta olisin myös erityisen imarreltu.

Millainen on tyypillinen kirjoituspäiväsi? Onko se muuttunut nyt korona-aikaan vai ovatko rutiinisi samat?

Minulla on pieniä lapsia, jotka vievät nyt kaiken ajan. Kirjoitan illalla ja viikonloppuisin pari tuntia. Ennen korona-aikaa luonnostelin hiljaisina hetkinä töissä juonikuvioita ja henkilöprofiileja, mutta tuollaiseen ei enää ole ollenkaan aikaa. Näitä vastauksia kirjoittaessakin jouduin lopulta antamaan periksi ja odottamaan nukkumaanmenoaikaa.

Olen silti ollut viime aikoina tuotteliaampi kuin aikoihin, kun aikaa on hyvin vähän, sitä kirjoittaa entistä innokkaammin.

Kummasta pidät enemmän, uuden tekstin kirjoittamisesta vai vanhan editoimisesta? Miksi? Onko pöytälaatikosta löytynyt jotakin helmiä johon olet palannut myöhemmin tai oletko hyödyntänyt aiemmin kirjoittamiasi materiaaleja muulla tavalla?

Uuden tekstin kirjoittamisesta, varsinkin jos juoni kulkee ja kirjoittaminen käy suorastaan vimmalla, joskus sitä innostuu niin että tekstiä tulee sivukaupalla hyvin lyhyessä ajassa. Minulla on kuitenkin myös tapana palata vanhoihin tarinoihin ja hyödyntää niitä. Romaanini Vihreä maailma, jonka olin kirjoittanut NaNoWriMo-projektina, oli pöytälaatikossa monta vuotta ennen kuin päätin julkaista sen.

Miten tarinasi muotoutuvat? Onko seinälläsi iso taulu henkilöhahmoista ja mahdollisista tapahtumista vai pidätkö muistikirjaa? Miten hahmottelet erilaisia vaihtoehtoja tarinan edetessä? Miten rakennat maailmaa?

Ensin saan jonkun alkuidean ja alan siitä kehittää tarinaa eteenpäin. Heti alussa hahmottelen ranskalaisilla viivoilla lukurakennetta ja juonikuvioita. Henkilöhahmoille kirjoitan pikku elämänkertoja ja luonnostelen heidän ulkonäköään piirustuslehtiöön. Loppuratkaisu ja koko juoni on yleensä valmiina ennen kuin alan edes kirjoittaa kunnolla, joten saatan kirjoittaa romaania väärin päin, aloittamalla viimeisestä luvusta. Jostain syystä viimeistä lukua on aina hauskinta kirjoittaa!

Novelleissa saan jonkin idean tai inspiraation ja koko tarina on päässä hetkessä. Lyhyempi tarina ei oikein vaadi pitkällisiä suunnitteluja.

Julkaistusta tuotannostasi suurin osuus on novelleja. Onko se sinulle parhaiten sopiva kerronnan muoto? Mistä arvelet sen johtuvan?

Novellit ovat spekulatiivisen fiktion puolella Suomessa paras tapa saada julkaistua omaa materiaalia. Tyypillinen kehitys on aloittaa novelleilla ja sitten kirjoittaa omaa romaania. Usein meitä spefikirjailijoita kutsutaan mukaan teema-antologioihin ja ideoimme niitä yhdessä.

Pidän sekä novellien että romaanien kirjoittamisesta, novelleissa voi käsitellä hyvin yksittäisiä ideoita ja äkillisiä inspiraatioita, romaanissa taas keskittyä syvällisesti kuvattuihin maailmoihin ja henkilöhahmojen kehitykseen. Kumpikin muoto palvelee omaa tarkoitustaan.

Onko joku kirjoistasi / kirjojesi henkilöistä sinulle erityisen rakas ja miksi? Mitä muita kirjallisia hahmoja tai kirjoja rakastat?

Ennen kuin julkaisin yhtään tarinaa, vuonna 2006, sain idean omaan mytologiaani ja olen kehittänyt ja käyttänyt sitä siitä lähtien. Mytologiani liittyy muukalaislajiin, jota yleensä kutsun “jäädemoneiksi”, jotka vaikuttavan ihmiskunnan historiaan eri tavalla ja joihin liittyvä mytologia sopii niin historialliseen kauhuun kuin avaruus-scifiinkin. Oman mytologian keksiminen vastaa kokemuksena aika paljon rakastumista.

Kuten jo kerroin, rakastan uniikkeja ja kirjailijan itse keksimiä mytologioita ja maailmoita. Jo mainittujen Tolkienin ja Lovecraftin maailmojen lisäksi pidän Star Wars-universumista niin paljon, että luen sen maailmaan sijoittuvia romaaneja. Henkilöhahmoista suosikkejani ovat useimmiten pahikset ja antisankarit, heitä on hauska kirjoittaa ja heidän kauttaan tosielämässä kiltit ja vaarattomat kirjailijat voivat purkaa aggressiivisempia tuntojaan. Pidän myös sivuhenkilöistä, jos joku vain piipahtaa aina välillä tarinassa, se alkaa kiehtoa aivan mahdottomasti.

Lucilla Linin kirja Musta linna pöydällä teekannun ja kupin vieressä.

Lucilla Linin uutuuskirja Musta linna ja muita outoja tarinoita.

Mitä haluaisit kertoa uudesta kirjastasi?

Se on novellikokoelma, joka sisältää historiallista kauhua, dystopiaa, fantasiaa, cyberpunkia ja pari avaruusjuttua. Vanhimmat tarinat ovat lähes kymmenen vuoden takaa, pari viimeisintä kirjoitin tänä vuonna. Osa on julkaistu aiemmin, osa ei. Tyylillisesti olen uskollinen URS-ideoille, eli tärkeintä on viihdyttävä tarina. Useissa novelleissa sotken eri tyylilajeja, kuten kauhua ja scifiä, fantasiaa ja kauhua, scifiä ja fantasiaa etc. Monet novelleista liittyvät omaan mytologiaani ja inspiraationlähteinä ovat toimineet historianopintoni, taiteet ja omat uneni, joista saan paljon ideoita. Haluan luoda tarinoita ja maailmoita, jotka ovat vähän pelottavia, kauniita ja omalla tavallaan hauskoja.

Vinkkaa pari kirjaa, jotka kannattaa omasi lisäksi lukea.

Topeliuksen “Välskärin kertomuksia” on paras kirjasarja ikinä ja sopii erinomaisesti heille, joilla nyt on yhtäkkiä paljon aikaa lukea (kadehdin teitä!). Vähän tunnettu fantasiaklassikko, jota tyrkytän kaikille, on C.S. Lewisin “Kasvoista kasvoihin“. Lewisillä on lastenkirjailijan maine Narnian takia, mutta tuo Antiikin maailmaan ja mytologiaan sijoittuva aikuisten fantasiatarina on suorastaan häiritsevän kypsä ja syvällinen. Ehkä paras yksittäinen fantasiakirja.

Espoon Fantasia -ryhmä aloitti kirjailijahaastattelusarjan koronakeväänä 2020. Tämä haastattelu tehtiin sähköpostitse ennen kirjastojen avaamista toukokuussa. Kuvat: Lucilla Linin kotialbumi.

Aiemmin sarjassa ilmestyneet haastattelut:

Sini Neuvonen

Sini Neuvonen

Ibbotson, Cooper, Le Guin, Tolkien, satukokoelmat – suosikkikirjani olivat fantasiaa jo ennen kuin genreistä mitään tiesin. Aineistovalintaa tekevänä koetan pysyä mukana sekä fantasian että scifin uutuuksissa. Hyviä kirjoja on enemmän kuin aikaa lukea.

1 kommentti

  1. […] Lucilla Lin 22.5.2020 […]

Kirjoita kommentti