Kirjailijahaastattelu: Matt Haig ja hänen kääntäjänsä Sarianna Silvonen

Joululahjaksi lukijoillemme meillä on tällä kertaa tuplahaastattelu: Saimme haastattelun brittikirjailija Matt Haigilta (s. 1975) ja hänen kirjojaan suomentaneelta Sarianna Silvoselta. Matt Haigin haastattelu on julkaistu Kirjavassa satamassa myös englanniksi.

Kirjailija Matt Haig. (c) Kan Lailey

Milloin viimeksi kävit kirjastossa ja miksi?

En ikävä kyllä ole käynyt kirjastossa koronaepidemian alkamisen jälkeen. Asun Brightonissa ja viimeksi kävin paikallisessa kirjastossa. Se on ihana moderni kirjasto, aivan kaupungin sydämessä. Kävin siellä hakemassa kirjoja tyttärelleni.

Millainen suhde sinulla on kirjastoon? Onko mieleesi jäänyt joku erityinen kirjastomuisto?

Minulle kirjastot ovat aina olleet turvallinen tila. Kirjastoissa ei ole kyse vain kirjoista. Ne ovat melkein ainoa julkinen tila, joka ei pidä lompakoistamme enemmän kuin meistä. Teini-ikäisenä tapanani oli käydä kotikaupunkini Newark-on-Trentin kirjastossa istuskelemassa, läksyjä tekemässä tai lukemassa Stephen Kingiä odottaessani vanhempiani kotiin töistä.

Miten sinusta tuli kirjailija?

25-vuotiaana olin toipumassa hermoromahduksesta. Olin agorafobinen jonkin aikaa, joten en voinut työskennellä toimistossa. Aloin kirjoittaa.

Onko sinulla joku kirjallinen esikuva? Keneen haluaisit itseäsi / mihin kirjoihin haluaisit teoksiasi verrattavan?

Vaikutteeni ovat hyvin monenlaisia. Emily Dickinsonin ja Mary Oliverin kaltaisista runoilijoista Graham Greenen, Margaret Atwoodin, Sandra Newmanin ja Stephen Kingin kaltaisiin kirjailijoihin sekä filosofeihin – joista mainitsisin stoalaisuuden ja Montaignen.

Millainen on tyypillinen kirjoituspäiväsi? Onko korona vaikuttanut niihin?

Korona ei ole muuttanut päivääni paljoakaan. Työskentelen edelleen pääasiassa aamuisin. Aivoni sumentuvat iltapäivään mennessä.

Kummasta pidät enemmän, uuden tekstin kirjoittamisesta vai vanhan editoimisesta? Miksi? Onko pöytälaatikosta löytynyt joitakin helmiä, johon olet palannut myöhemmin tai oletko hyödyntänyt aiemmin kirjoittamiasi materiaaleja muulla tavalla?

Pidän enemmän ensimmäisestä version kirjottamisesta, kun kaikki tuntuu tuoreelta. Editointi on minulle työlästä. Joskus hylkään romaanin ja sitten palaan siihen eri muodossa. Näin itseasiassa tapahtui Keskiyön kirjaston kanssa.

Miten tarinasi muotoutuvat? Onko seinälläsi iso taulu henkilöhahmoista ja mahdollisista tapahtumista vai pidätkö muistikirjaa? Miten hahmottelet erilaisia vaihtoehtoja tarinan edetessä? Miten rakennat maailmaa?

Olen huono suunnittelija. Fläppitaulut eivät toimi minun tapauksessani. Lempilainaukseni kirjoittamisesta on Francoise Saganilta: ”Minun on kirjoitettava ajatellakseni”. Näin se on minullakin. Suunnittelen kirjoittaessani.

Syitä pysytellä hengissä ja Huomioita neuroottiselta planeetalta kertovat omista mielenterveysongelmistasi. On tärkeää, että näistä aiheista kirjoitetaan ja niillä varmasti on paljon arvostavia lukijoita. Mitä mieltä itse olet näistä kirjoista nyt? Haluaisitko kertoa jotain niiden kirjoittamisprosessista?

Olen iloinen, että kirjoitin ne. Oli hyvin terapeuttista ulkoistaa ajatukseni mielenterveysongelmista ja modernista elämästä.

Totuuskeijussa esität loistavan ajatuksen, että hänen on puhuttava totta koko ajan. Se on oikein kiehtovaa ja lasten kanssa tästä kirjasta puhuminen käynnistää aina erittäin mielenkiintoisen keskustelun. Onko kirjan idean takana joku tarina?

Minusta se on vain hauska idea, mutta hänestä se tekee ulkopuolisen. Luulen, että se pätee moniin asioihin. Joskus ollakseen täysin rehellinen, niin taiteessa kuin elämässä, on asetuttava asioiden ulkopuolelle.

Kirjoillasi ”Totuuskeiju” ja ”Poika nimeltä Joulu” on Suomi-yhteys. Se on ymmärrettävää joulun suhteen, koska joulupukkihan asuu Suomen napapiirillä ja hänellä on paja Rovaniemellä, mutta mistä johtuu Totuuskeijun yhteys? Oletko käynyt Suomessa tai onko Suomella sinulle join erityinen merkitys? Miksi Helsinki on tapahtumapaikka kirjoissasi? Ja jos et ole käynyt Suomessa, haluaisitko?

Kyllä. Olen käynyt Suomessa. Olen käynyt sekä Helsingissä että Rovaniemellä, joka oli todella maagista. Rakastan Suomea ja Suomi on todella loistava inspiraation lähde. Toivon, että voisin olla siellä tänä jouluna juomassa lämmintä glögiä!

Joulu-sarjassa on tällä hetkellä kolme kirjaa: ”Poika nimeltä Joulu”, ”Tyttö joka pelasti joulun” ja ”Joulupukki ja minä”. Suunnitteletko kirjoittavasi lisää jouluun liittyviä tarinoita? Lastenkirjastonhoitajille joulun ja muiden vuoden suurten tapahtumien ja myyttien esiintyminen lastenkirjoissa on todella tärkeää. Mitä joulu merkitsee sinulle ja miksi olet kirjoittanut siitä?

Kyllä! Olen juuri kirjoittanut uuden joulukirjan, jonka nimi on A Mouse Called Miika. Minulle joulu on pakoa rutiineista lämpöä ja mielikuvitusta täynnä olevaan ikuiseen lapsuuteen.

Mitä haluaisit kertoa uudesta kirjastasi? Muistatko, miten sait ajatuksen käyttää kirjastoa, joka sisältää kirjoja ihmisten elämistä?

Siinä on kirjasto, joka sijaitsee elämän ja kuoleman välimaastossa. Päähenkilö pääsee testaamaan kuinka erilailla hänen elämänsä olisikaan voinut mennä. Olen tuotannostani kaikkein ylpein juuri tästä kirjasta, ja häkeltynyt sen herättämistä reaktioista. Sain idean kirjastosta portaalina kaksi vuotta sitten. Heräsin eräänä aamuna ja se tuntui täydelliseltä.

Onko sinulla suunnitelmia joulun loma-ajalle tänä outona vuonna?

Ei juuri nyt, mutta ostimme asuntoauton, joten lähitulevaisuudessa retkeilemme. Tähän aikaan viime vuonna olin Lapissa, joten toivottavasti tulevaisuudessa teen toisen matkan Suomeen.

Mitä kirjojasi suosittelisit blogimme lukijoille?

Aikuisten romaaneista Keskiyön kirjastoa tai The Humans -kirjaa (ei suomennettu). Tietokirjallisuudesta Syitä pysytellä hengissä. Lapsille Poika nimeltä Joulu, joka tapahtuu Suomessa ja josta on tulossa ensi jouluksi Netflix-elokuva, jonka pääosissa ovat Maggie Smith, Sally Hawkins ja Kristen Wiig.

Mitä terveisiä haluaisit sanoa suomalaisille lukijoillesi?

Vain että rakastan maatanne ja haluan tutustua siihen paremmin! Lisäksi toivon, että jonain päivänä pääsen esiintymään siellä järjestettävään kirjatapahtumaan.

Saimme haastattelun myös Haigin kääntäjältä Sarianna Silvoselta. Tässä hänen mietteitään kääntämisestä.

Kääntäjä Sarianna Silvonen

Kauanko olet tehnyt käännöksiä? Millainen kääntäjäkoulutus sinulla on?

Aloitin englannin kääntäjänä jo 1990-luvun puolella ensin asiatekstien ja teknisten käännösten parissa. Noin 15 vuotta sitten aloin suomentaa harrastusmielessä spefinovelleja Tähtivaeltaja-lehteen, ja siitä urkeni vähitellen uusi ura myös kaunokirjallisuuden kääntäjänä. Minulla ei ole varsinaista kääntäjäkoulutusta, vaan englannin taitoni on peräisin lapsuudesta, jolloin asuin perheeni kanssa Yhdysvalloissa. Lukemista olen rakastanut aina, sekä suomeksi että englanniksi, erityisesti scifiä ja fantasiaa.

Kotisivultasi löytyy tieto, että sinulla on myös arkeologin koulutus. Kumpi ala oli sinulle ensisijainen valinta?  

Maisterintutkintoni pääaine oli arkeologia, ja opiskeluaikaan tein myös kenttätöitä etenkin Jordaniassa ja Kreikassa, mutta valmistumiseni jälkeen en ole työllistynyt arkeologina. Pääaineen valitsin aikanaan sillä perusteella, että en osannut päättää mikä minua kiinnosti eniten, ja arkeologiassa yhdistyy monitieteisesti humanistinen osaaminen, luonnontieteet ja kielet sekä teoria ja kenttätyö. Osaksi sattuman kautta päädyin kuitenkin kääntäjäksi, ensin arkeologian opiskelun ohella ja sitten päätoimisemmin. Olen kyllä huomannut, että monipuolisesta taustasta on etua kääntäjän työssä, sillä varsinkin kaunokirjallisuudessa voi tulla vastaan ihan minkä alan asiaa tahansa.

Toimitko arkeologina/kääntäjänä päätoimisesti vai tarvitseeko toimeen tullakseen vielä kolmannenkin ammatin? 

Nykyisin olen sivutoimisesti kääntäjä ja sen lisäksi töissä Kansalliskirjaston kirjastoverkkopalveluissa. Varsinaisesti arkeologina en ole työskennellyt moneen vuoteen, vaikka jonkin verran teenkin myös arkeologian alan tekstien kielentarkastuksia ja käännöksiä.

Onko korona vaikuttanut työhösi?

Korona on vaikuttanut siinä mielessä jopa positiivisesti, että kun kaikki muut menot ovat karsiutuneet pois ja täytyy joka tapauksessa istua kotona, ehdin hyvin tehdä käännöksiä. Kirja-ala taitaa olla kulttuurialoista se jota korona on vähiten kolhinut, joten toistaiseksi myös suomennettavaa on riittänyt. Kuten varmaan kaikki muutkin, odotan silti innokkaasti sitä, että saadaan rokotteet ja päästään vähitellen palaamaan kohti normaalia. Kesällä olisi ihana päästä taas coneihin ja kirjallisuustapahtumiin.

Mikä oli ensimmäinen kääntämäsi teos (kirja tai novelli) ja kuinka sait sen työn?

Ensimmäiset julkaistut käännökseni ovat kaksi Jeff VanderMeerin novellia vuoden 2006 Finnconin yhteydessä. Olin niihin aikoihin mennyt mukaan pääkaupunkiseudun scifiharrastuspiireihin ja sain (vapaaehtois)työn sitä kautta.

Ensimmäinen varsinainen suomennostyö, josta sain palkkion, oli Catherynne M. Valenten iki-ihana lastenfantasiaromaani Tyttö joka purjehti Satumaan ympäri itse rakentamallaan laivalla, jonka tein Gummerukselle vuonna 2013. Sain tämänkin työn alun perin scifiharrastuskontaktien kautta, ja tästä alkoi edelleen jatkuva yhteistyö Gummeruksen kanssa.

Kirjaston tietokannasta löytyy kääntämänäsi noin 25 teosta, sekä kaunokirjallisuutta että tietokirjoja. Millaisia eroja kaunokirjallisuuden ja tietokirjallisuuden kääntämisessä on?

Kaunokirjallisuuden kääntäminen on vapaampaa ja lennokkaampaa, mikä voi yhtäältä helpottaa mutta toisaalta hankaloittaa työtä, kun luovuus ja tulkintakyky joutuvat koetukselle. Tietokirjallisuudessa täytyy nähdä paljon enemmän vaivaa oikeiden termisuomennosten löytämiseksi, mutta yleensä teksti on asiallista ja tulkinnanvaraa on vähemmän. Minä tosin olen kääntänyt kaunon puolella lähinnä fantasiaa ja scifiä, jossa nimet ja termit on monesti kirjailijan itse keksimiä ja kääntäjä voi myös melko vapaasti keksiä suomennokset. Tosielämään sijoittuva dekkari tai trilleri vaatii kääntäjältä ihan eri tasoista paneutumista esimerkiksi aseteknologiseen terminologiaan.

Olet suomentanut useita Matt Haigin teoksia. Millaista kieltä hän käyttää verrattuna vaikka Sarah J. Maasiin (jolta olet myös kääntänyt useamman teoksen)? 

Heti päällimmäisin ero on siinä, että Matt Haig kirjoittaa brittienglantia ja Sarah J. Maas amerikanenglantia – vaikkakin eeppisen fantasian kontekstissa. Haigin kieli on myös yksinkertaisempaa ja täsmällisempää ja ympäristön kuvaus niukempaa, kun taas Maas on hyvin rönsyilevä ja runsassanainen kirjailija, joka kuvailee ja taustoittaa kohtauksia laveasti. Vertailua tosin hieman vääristää se, että useat suomentamistani Haigin teoksista ovat lastenkirjoja, kun taas Maasin teokset on suunnattu nuorille aikuisille.

Olet käännät myös suomesta englantiin – onko se kovin erilaista kuin englannista suomeen kääntäminen?

Siinä mielessä kyllä, että suomi on äidinkieleni ja ehdottomasti vahvempi kieleni, vaikka englantia osaankin sujuvasti. Etenkin kaunokirjallista tekstiä englantiin päin kääntäessä täytyy ikään kuin kääntää aivot ajattelemaan eri suuntaan, mikä voi tuntua vähän ruosteiselta, jos edellisestä kerrasta on pitkä aika.

Millainen teksti on mielestäsi vaikeinta ja millainen helpointa kääntää? 

Vaikeinta on hyvin abstrakti ja korkealentoinen teksti, jossa on hankala päästä kirjailjan pään sisään ja tajuta, mitä hän oikein on sanoillaan tarkoittanut. Astetta maanläheisemmällä tasolla vaivaa aiheuttavat erilaiset ilmeet, asennot, eleet ja liikkeet, koska niitä saatetaan ilmaista luontevasti suomeksi hyvin erilaisilla rakenteilla kuin englanniksi. Helpointa puolestaan on ehkä suoraviivainen ympäristön ja tapahtumien kuvailu.

Kääntämäsi kaunokirjallisuus on enimmäkseen spekulatiivista fiktiota. Mistä se johtuu? 

Spekulatiivinen fiktio on minulle rakkain ja läheisin kirjallisuuden laji, jonka ansiosta ylipäätään päädyin suomentajaksi. Tähän mennessä olen varmaankin jo leimaantunut spefisuomentajaksi, joten sitä lajia minulle tarjotaan. Tuntuu siltä, että spekulatiivinen kirjallisuus on muutenkin nykyään nosteessa ja sitä myös käännätetään paljon.

Onko sinulla joku ehdoton suosikki kääntämistäsi teoksista? Mikä Haigin kirja on suosikkisi?

Catherynne M. Valenten Satumaa-kirjat ovat sydäntäni lähellä, sillä niistä suomentajan urani lähti liikkeelle ja ne ovat hurmaavia satuja, jotka sopivat niin lapsille kuin aikuisille. Haigin kirjoista suosikkini on Kuinka aika pysäytetään, yhden miehen kiehtova vaellus läpi vuosisatojen historian.

Miten vietät joulua?

Vietän joulua rauhassa kotona miehen, tyttären ja koiran kanssa. Hyllyssä odottaa useita lukemattomia kirjoja, ja ehkä lahjapaketeista paljastuu vielä lisää, joten toivottavasti joulunviettooni sisältyy paljon lukemista ja suklaan syömistä.

Mitä kirjoja haluaisit suositella blogimme lukijoille? 

Viime aikoina lukemistani kotimaisista kirjoista mieleen on jäänyt Juhani Karilan Pienen hauen pyydystys, Lappiin sijoittuva riemastuttavan absurdi kertomus täynnä mainioita henkilöitä ja kiehtovia otuksia. Karilan kuvaama näkki on hyytävin pahis, johon olen vähään aikaan törmännyt, ja kirjan värikäs kieli kutkuttaa kiinnostavasti eteläsuomalaista korvaa.

Englanninkielisestä kirjallisuudesta suosittelen Philip Pullmanin Universumien tomu -sarjaa tuoreen televisiosarjan kylkiäiseksi. Viimeksi luin sarjan uusimman osan The Secret Commonwealth, joka on sittemmin suomennettu nimellä Ruusunmetsästäjät (suom. Helene Bützow). Kirja on ihanan eskapistinen sukellus takaisin Lyran lumoavaan maailmaan ja sen uusiin käänteisiin.

Espoon Fantasia -ryhmän aiemmat kirjailijahaastattelut vuonna 2020:

• Siiri Enoranta 21.4.2020
• Mia Myllymäki 30.4.2020
• Piia Leino 8.5.2020
• JS Meresmaa 15.5.2020
• Lucilla Lin 22.5.2020
• Elina Pitkäkangas 29.5.2020
• Anniina Mikama 5.6.2020
• Liliana Lento 12.6.2020
• Anna Kaija 18.6.2020
• Ilkka Auer 28.8.2020
• Emmi Itäranta 25.9.2020
• Mikko Toiviainen 30.10.2020
• Elli Leppä 27.11.2020

Hyviä jouluisia lukuhetkiä!