Kirjailijahaastattelu : Mia Myllymäki

Kirjailija Mia Myllymäki, kuvaaja Sonja Hagström.

Mia Myllymäen (s. 1985) toinen teos, Tuulten amiraali, ilmestyi nyt huhtikuussa 2020. Aiemmin häneltä on ilmestynyt romaani Väkevä mieli ja useita novelleja eri kokoelmissa.

Kirjailija Mia Myllymäki, kuvaaja Sonja Hagström.

Mia Myllymäki.
Kuvaaja Sonja Hagström.

Milloin viimeksi kävit kirjastossa ja miksi?

Kävin kirjastossa vähän ennen kuin korona sulki ne, ja kirjastoautosta noudin viimeisimmät varaukseni edellisenä iltana ennen koronasulkua. Käyn kirjastossa ja kirjastoautossa yleensä lainaamassa tai palauttamassa kirjoja, mutta toki myös osallistun kirjaston tiloissa järjestettäviin tapahtumiin ja tilaisuuksiin.

Millainen suhde sinulla on kirjastoon? Onko mieleesi jäänyt joku erityinen kirjastomuisto?

Kirjasto on minulle todella tärkeä. Olen hyötynyt siitä niin lukijana, opiskelijana kuin kirjailijanakin.

Paras kirjastomuisto on varmaan se, kun pitkän odotuksen jälkeen kirjastovirkailija viimein ojensi minulle tiskin yli ensimmäisen kirjastokorttini.

Miten sinusta tuli kirjailija? Oliko sinulle heti selvää, että kirjoittaisit spekulatiivista fiktiota?

Keksin jo lapsena omia satuja, ja kotoa opin rakkauden kirjoja kohtaan. Olen aina ilmaissut itseäni kirjallisesti paremmin kuin muilla keinoilla ja haaveilin jo hyvin nuorena kirjailijuudesta. Kirjailijaksi päädyin lopullisesti, kun kärsin vakavasta työuupumuksesta ja totesin, että asiat on laitettava tärkeysjärjestykseen ja ettei kukaan muu toteuta minun unelmiani.

Kyllä minulle on aina ollut ominaisinta kirjoittaa fantasiaa, scifiä tai muuta kummaa. Kun aloitin kirjoittamaan tavoitteellisesti v. 2012, termi spekulatiivinen fiktio ei ollut vielä edes minulle tuttu.

Onko sinulla joku kirjallinen esikuva? Keneen haluaisit itseäsi / mihin kirjoihin haluaisit teoksiasi verrattavan?

Kiitän aina Tolkienia siitä että hän tutustutti minut haltioihinsa ja eeppiseen fantasiaan. Kaari Utrion kirjoja olen lukenut paljon ja jotkin niistä moneen kertaan ja varmasti niistäkin on jotain tarttunut omaan tekemiseen.

Vertailua ilmenee luonnostaan silloin kun samanlaiset teemat, aiheet tai ympäristöt esiintyvät eri teoksissa, ja tietysti arvostan sitä, että esimerkiksi kirjoitustapaani ja teoksiani vertaillaan muihin teoksiin kirjallisuuden kentällä ja genren sisällä. Se antaa kirjailijallekin perspektiiviä, jonkinlaista näkökulmaa omaan asemoitumiseen. Kuitenkaan en varsinaisesti haluaisi, että minua suoraan verrataan kehenkään toiseen kirjailijaan tai että kirjojani verrattaisiin joihinkin toisiin teoksiin.

Millainen on tyypillinen kirjoituspäiväsi? Onko se muuttunut nyt korona-aikaan vai ovatko rutiinisi samat?

Minulla ei taida olla tyypillistä kirjoituspäivää. Yleensä kirjoitan silloin, kun onnistun varastamaan siihen aikaa. Kirjoittaminen on aina joutunut väistymään muun työn edestä. Onneksi sain puolivuotisen apurahan, jonka pääsen aloittamaan kesällä. Apurahakaudella minun ei tarvitse varastaa aikaa kirjoittamiselle vaan saan keskittyä puhtaasti siihen! Ehkä tyypillisintä on se, että joko aloitan työskentelyn tarkastelemalla aiemmin kirjoittamaani, tai sitten saan vaikkapa kesken kävelylenkin idean, jonka ryntään kirjoittamaan, ja purskeen jälkeen en välttämättä saakaan sinä päivänä enää mitään aikaiseksi.

Korona on vaikuttanut arjen päivärytmiini yllättävän vähän. Suurin muutos on se, etten pääse kirjastoon tai kirjastoautoon. Yhtään lisätuntia korona ei ole päiviin tuonut, valitettavasti, eikä minulla näin ollen ole yhtään aiempaa enempää aikaa kirjoittaakaan. Korona on vaikuttanut myös ihan muilla tavoilla, esim. kirjallisuustapahtumien peruuntuminen vaikuttaa monella tavalla, ja olen koronan vuoksi myös aiempaa huolestuneempi ystävieni, tuttavieni ja sukulaisteni henkisestä jaksamisesta.

Kummasta pidät enemmän, uuden tekstin kirjoittamisesta vai vanhan editoimisesta? Miksi? Onko pöytälaatikosta löytynyt jotakin helmiä johon olet palannut myöhemmin tai oletko hyödyntänyt aiemmin kirjoittamiasi materiaaleja muulla tavalla?

Uuden tekstin luominen ja vanhan editointi ovat minulle yhtä mukavia ja epämukavia, jos näin voi sanoa. Ne ovat niin erilaisia ja tapahtuvat niin erilaisissa prosessinvaiheissa, että en niitä osaa oikein verrata keskenään. Silloin kun on aika kirjoittaa uutta, rakastan uuden kirjoittamista. Ja kun on aika editoida, rakastan editoimista. Molemmissa vaiheissa on omat hyvät ja huonot puolensa. Vaihtelu virkistää aina!

Käyn pöytälaatikollani niin harvoin, etten muista edes kunnolla mitä siellä on. Kirjoitan uusia tekstejä, ehkä ihan vain sen vuoksi, että uudet ideat ovat kivoja ja haluan toteuttaa ne ensin. Ehkä sitten joskus hamassa tulevaisuudessa ideoiden loputtua palaan pöytälaatikolle ja löydöistäni kauhistuneena keksin jälleen uusia parempia ideoita 😀 Käytän myös eräänlaista ”muistikirjaa”, johon olen kerännyt kaikkea sekalaista lähdemateriaalista luentomuistiinpanoihin ja joitakin mahdollisia novelli-ideoitakin, mutta harvemmin palaan niihin. Katson mieluummin eteenpäin, mennyt on mennyttä hyvästä syystä. Jos siellä jokin pettämättömän loistava idea olisikin muhimassa, luotan aivoihini niin paljon, että ne varmasti tuovat niin loistavan jutun muhitettuna uudestaan työpöydälle 🙂

Miten tarinasi muotoutuvat? Onko seinälläsi iso taulu henkilöhahmoista ja mahdollisista tapahtumista vai pidätkö muistikirjaa? Miten hahmottelet erilaisia vaihtoehtoja tarinan edetessä? Miten rakennat maailmaa?

Aiemmin tarinani lähtivät muotoutumaan jostain voimakkaasta alkukuvasta tai yksittäisestä ideasta, mutta olen sittemmin opiskellut kirjoittamista ja luen nykyäänkin kirjoitusoppaita hakeakseni niistä uudenlaisia lähestymiskulmia esimerkiksi miljöön luomiseen. Minulla on kullekin tekeillä olevalle projektille oma kansio, jonne kerään taustamateriaalia, luonnoksia jne. Teen nykyään suunnittelua myös taulukkomuodossa. Jokainen kirja syntyy kuitenkin omalla tavallaan, ideat kehittyvät omia reittejään, hahmoja ilmestyy ja katoaa, jotkin juonikuviot ovat selviä alusta saakka ja toiset paljastuvat hyvin myöhään. Tykkään paljon havainnollistavista kuvioista ja kaavioista, ja pidän sähköisistä työkaluista, mutta joskus mikään ei korvaa lyijykynää ja ruutupaperia.

Onko joku kirjoistasi / kirjojesi henkilöistä sinulle erityisen rakas ja miksi? Mitä muita kirjallisia hahmoja tai kirjoja rakastat?

Eipä niistä mikään ole toista erityisempi. Jokaisen kanssa kuljettu matka on tietyllä tavalla ikimuistoinen mutta toinen ei ole toista rakkaampi. Sanoisin että aina se hahmo, jonka kanssa parhaillaan tekee töitä, on tärkein koska hän on niin voimakkaasti läsnä.

Kirjallisuuden hahmoista ylipäätään rakastan Tolkienin haltioita, hyvässä ja pahassa. Eddingsin Polgara on hahmo, jossa tietyllä tavalla näen itseni, ja hän tulee varmasti aina olemaan minulle tärkeä.

Mitä haluaisit kertoa uudesta kirjastasi?Kirjan Tuulten amiraali kansikuva

Olen tehnyt Tuulten amiraalia varten hyvin paljon taustatyötä. Luin lähdekirjallisuutta Kristoffer Kolumbuksesta, Amerikan löytöretkistä, alkuperäiskansoista ja laivoista, linnoista ja linnuista neljällä viidellä kielellä ja keräsin valtavasti materiaalia, jota ei kaikkea tietysti mitenkään voinut tuoda mukaan käsikseen. Paljon myös editoitui pois käsikirjoituksesta matkan varrella. Toivon kuitenkin, että omistautumiseni ja rakkauteni hahmoihin ja aiheeseen välittyy tekstistä.

Kirjasi sijoittuu vaihtoehtohistorialliseen maailmaan, jossa on magiaa. Miten ajatus tästä maailmasta tuli sinulle? Onko kirja mielestäsi enemmän fantasiaa vai scifiä?

Uskoisin ja muistelisin näin, että Tuulten amiraalin syntyä innoitti vaihtoehtohistoriallinen steampunk, ja etenkin sellainen, jossa vaihtoehtohistoriaan sekoittuu fantasiaa ja yliluonnollisia elementtejä. Aluksi käsikirjoituksessani tosin ei ollut mukana lainkaan magiaa, vaan ensimmäisistä luonnoksista ehti kulua pitkästi aikaa ja lukuisia käsikirjoitusliuskoja ennen kuin tajusin, keitä laivamestarit ovat ja kuinka he todella saavat järkälemäiset alukset liitämään taivaissa.

Minulle näkyy muodostuvan tavaksi sekoitella genrejä niin, että kirjaa on vaikea määritellä vain fantasiaksi tai scifiksi. Erityisesti maagisia ja fantastisia elementtejä sisältävän vaihtoehtohistorian luokittelu scifiin herättää minussa epäilyksiä ja sisimmässäni asuva haltianrakastaja haluaisi mieluummin määritellä kirjan fantasian puolelle, jos on aivan pakko valita 😀

Vinkkaa pari kirjaa, jotka kannattaa omasi lisäksi lukea.

Vinkkaan kahta erilaista seikkailukirjaa. Ensin Taru Kumara-Moision Taniwhaa, jossa suomalaisperhe muuttaa vuodeksi outoon ja ihmeelliseen Uuteen-Seelantiin ja joutuu kohtaamaan pelkonsa siellä. Vaikka aikakausi on hyvin erilainen kuin Tuulten amiraalissa, molemmat kirjat ovat spefiteoksia, joissa hyödynnetään erityisellä tavalla maailmaamme, sen hahmoja ja ympäristöjä.

Toiseksi vinkkaan vähän eri tavalla toteutettua seikkailukertomusta, Avi Heikkisen Valotusaikaa, joka yllätti ainakin minut voimakkaalla, upealla ilmaisulla ja erityisellä toteutustavallaan.

Espoon Fantasia -ryhmä aloitti kirjailijahaastattelusarjan koronakeväänä 2020. Haastattelut tehtiin sähköpostitse. 

Aiemmin haastattelusarjassa on ilmestynyt Siiri Enorannan haastattelu 21.4.2020.

Kannattaa myös lukea, mitä Mia Myllymäki kertoo Tuulten amiraalin synnystä kirjan kustantajan, Osuuskumman, verkkosivustolla.

Sini Neuvonen

Sini Neuvonen

Ibbotson, Cooper, Le Guin, Tolkien, satukokoelmat – suosikkikirjani olivat fantasiaa jo ennen kuin genreistä mitään tiesin. Aineistovalintaa tekevänä koetan pysyä mukana sekä fantasian että scifin uutuuksissa. Hyviä kirjoja on enemmän kuin aikaa lukea.

1 kommentti

  1. […] haastattelusarjassa on ilmestynyt Siiri Enorannan haastattelu 21.4. ja Mia Myllymäen […]

Kirjoita kommentti