Piia Leino (s.1977) voitti Helmet-kirjallisuuspalkinnon kirjallaan Taivas syksyllä 2019. Tänä keväänä häneltä ilmestyi Yliaika, joka kertoo Suomesta vuonna 2052, jolloin Suomen kansalaisuus on rajattu alle 75-vuotiaille.
Piia Leino. Kuvaaja Mikko Rasila.
Milloin viimeksi kävit kirjastossa ja miksi?
Kävin muutamaa päivää ennen kuin kirjastot suljettiin koronan vuoksi. Hain Töölön kirjastosta varattuja kirjoja samalla, kun lenkitin kultaista noutajaani Tuiskua.
Millainen suhde sinulla on kirjastoon? Onko mieleesi jäänyt joku erityinen kirjastomuisto?
Kirjasto on ollut minulle tärkeä kaikissa elämänvaiheissa. Olen lainannut sieltä pinottain kirjoja, lukenut siellä yliopiston pääsykokeisiin, viettänyt aikaa lasteni kanssa ja antanut haastatteluja. Viime vuonna voitin Helmet-palkinnon romaanistani Taivas ja oli hienoa vastaanottaa se Kauniaisten kirjastossa.
Miten sinusta tuli kirjailija? Oliko sinulle heti selvää, että kirjoittaisit spekulatiivista fiktiota?
Sain noin kahdeksan vuotta sitten mieheltäni lahjaksi vihreän läppärin ja eräänä iltana nukuttaessani lapsia aloin ideoida lastenkirjaa. Olen kirjoittanut toimittajana koko urani ja nauttinut aina kirjoittamisesta, mutta huomasin, että kaunokirjallisen tekstin tuottamisessa oli jotain erityisen antoisaa. Spefi ei ollut itsestään selvä valinta, eikä lajityyppi ole itselleni erityisen merkittävä asia, mieluiten kirjoitan vähän lajityyppien väliin. Ensimmäinen julkaisemani kirja oli ulkonäköpaineita ruotiva tosi-tv-parodia Ruma kassa vuonna 2016.
Onko sinulla joku kirjallinen esikuva? Keneen haluaisit itseäsi / mihin kirjoihin haluaisit teoksiasi verrattavan?
Kielellisesti upein suomalainen kirjailija on minusta Aleksis Kivi, mutta varsinaisia esikuvia minulla ei ole. Mahdollisuus nautiskella suomen kielestä on tärkeimpiä syitäni kirjoittaa ja ilahdun aina, kun joku kiinnittää kirjoissani huomiota kieleen. Tavoitteeni on, että kieleni olisi kristallinkirkasta ja herkullista tavalla, joka nostaa tarinan esiin, muttei tee itsestään numeroa.
Millainen on tyypillinen kirjoituspäiväsi? Onko se muuttunut nyt korona-aikaan vai ovatko rutiinisi samat?
Teen osa-aikaista työtä toimittajana. Arkivapaapäivisin aloitan kirjailijan työt noin yhdeksältä ja lopetan noin neljältä. Kun luomisvaihe on vahvimmillaan, tarinat pyörivät mielessä yötä päivää. Korona-aika ei ole muuttanut rutiineja, mutta Yliajan julkaisun ja Taivaan ulkomaanoikeuksien myynnin vuoksi olen viime aikoina tehnyt kaikenlaista muutakin kuin kirjoittanut, mm. antanut haastatteluja ja tutustunut ulkomaisiin kustantamoihin.
Kummasta pidät enemmän, uuden tekstin kirjoittamisesta vai vanhan editoimisesta? Miksi? Onko pöytälaatikosta löytynyt jotakin helmiä johon olet palannut myöhemmin tai oletko hyödyntänyt aiemmin kirjoittamiasi materiaaleja muulla tavalla?
Uuden tekstin kirjoittaminen on parasta, sillä se on työn luovin osa. Viimeisillä käsittelykierroksilla voi alkaa tuntua, että eikö tämä jo riittäisi. Minulla on joitain tekstejä pöytälaatikossa eikä kaikkien tekstin saattaminen julkaistavaksi ole minusta olennaista. Tärkeintä on, että kaikki julkaistu on ensiluokkaista.
Miten tarinasi muotoutuvat? Onko seinälläsi iso taulu henkilöhahmoista ja mahdollisista tapahtumista vai pidätkö muistikirjaa? Miten hahmottelet erilaisia vaihtoehtoja tarinan edetessä? Miten rakennat maailmaa?
Kirjoitan ideoita muistiin kännykälle ja muistikirjaan, joskus öisin myös ensimmäiselle käteen sattuvalle paperille. Hahmoni ja tarinani elävät päässäni niin, etten tarvitse niiden hallinnoimisessa tauluja tai muita työkaluja, kirjoitan yksinkertaisesti word-tiedostoon. Jos jotain osia tarinasta pitää heittää pois, pistän ne toiseen tiedostoon. Tarina alkaa usein näkymästä tai tunnelmasta, jonka haluan vangita ja juoni avautuu kirjoittaessa. Saatan tehdä suunnitelmia, mutta ne menevät helposti uusiksi. Ideoin usein muualla kuin koneen ääressä, esimerkiksi koiralenkillä.
Onko joku kirjoistasi / kirjojesi henkilöistä sinulle erityisen rakas ja miksi? Mitä muita kirjallisia hahmoja tai kirjoja rakastat?
Kaikki päähenkilöni ovat omalla tavallaan tärkeitä ja tunnen tuntevani heidät. Yliajan tekoäly-ystävä Heath Ledger on hahmoistani omalaatuisin ja mielestäni onnistunut yhdistelmä koneen kömpelyyttä ja kasvavaa inhimillisyyttä. Lukemistani hahmoista todellisimpia ovat olleet Väinö Linnan Koskelat.
Yliajan kansikuvan on tehnyt Jussi Karjalainen.
Mitä haluaisit kertoa uudesta kirjastasi?
Yliajassa Suomen kansalaisuus on rajattu 75 vuoteen ja julkisuuden henkilöt järjestävät näyttäviä kuolemanjuhlia. Kun rajauksen keksinyt poliitikko Annastiina Kankaanrinta on täyttämässä 75 vuotta, hän ei olekaan valmis kuolemaan. Hän on kuvitellut eläneensä hyvän elämän, mutta onko se sittenkin valunut hukkaan? Pyrin Yliajassa etsimään vastausta siihen, mikä elämästä tekee merkityksellisen. Vaikka alkuasetelma on kylmäävä, tekstissä on myös iloa, vauhtia ja utopistisia yksityiskohtia 2050-luvun Suomesta.
Korona-aikaan Yliajan pohdinta yli 75-vuotiaiden oikeudesta elää tuntuu ehkä aivan erilaiselta kuin sitä kirjoittaessasi. Kauanko siitä on, kun sait ajatuksen kirjoittaa aiheesta? Millaisia ajatuksia kirjan julkaisu tällaisena aikana on sinussa herättänyt?
Sain ajatuksen Yliaikaan noin kolme vuotta sitten. Tuolloin talouspolitiikka oli vahvasti politiikan keskiössä ja alkoi tuntua, että tarve pitää talous kasvussa jyräsi alleen kaikki muut arvot. Aloin miettiä, mikä on vanhenevan ihmisen paikka maailmassa, jossa ihmisen arvo tuntui perustuvan suorittamiseen ja vanhuksista puhuttiin kansantaloudellisena taakkana. Korona-aikana talouden turvaaminen ja ikääntyvien ihmisten terveys on asetettu joissain puheenvuoroissa vastakkain entistäkin suoraviivaisemmin ja tavallaan kirja tuntuu jopa entistä ajankohtaisemmalta.
Vinkkaa pari kirjaa, jotka kannattaa omasi lisäksi lukea.
Yuval Noah Harari hahmottelee kiehtovasti kokonaiskuvaa nykypäivän maailmasta ja tulevaisuudesta. Jos lukisin häneltä vain yhden kirjan, valitsisin Homo deusin, jossa on tiivistetty myös Sapiens-kirjan sisältöä. Anu Kaaja on kielellisesti ja ideoiltaan tämän hetken kiinnostavimpia suomalaisia kirjailijoita, jonka uutuus Katie-Kate tarkastelee prinsessa- ja julkkiskulttuurin ja pornon yhtymäkohtia.
Espoon Fantasia -ryhmä aloitti kirjailijahaastattelusarjan koronakeväänä 2020. Haastattelut tehtiin sähköpostitse.
Aiemmin haastattelusarjassa on ilmestynyt Siiri Enorannan haastattelu 21.4. ja Mia Myllymäen 30.4.2020.
Piia Leino oli myös Helsinki-kanavan kirjailijavieraana 12.5. klo 15.
[…] Piia Leino 8.5.2020 […]
[…] Piia Leino 8.5.2020 […]
[…] – Dess Terentjeva ja Susanna Hynynen -vuonna 2020: Siiri Enoranta – Mia Myllymäki – Piia Leino – JS Meresmaa – Lucilla Lin – Elina Pitkäkangas – Anniina Mikama – Liliana […]
[…] ja Susanna Hynynen – Sini Helminen -vuonna 2020: Siiri Enoranta – Mia Myllymäki – Piia Leino – JS Meresmaa – Lucilla Lin – Elina Pitkäkangas – Anniina Mikama – Liliana […]
[…] Marita Alatalo – Anne Leinonen -vuonna 2020: Siiri Enoranta – Mia Myllymäki – Piia Leino – JS Meresmaa – Lucilla Lin – Elina Pitkäkangas – Anniina Mikama – Liliana […]