Kirjailijahaastattelu : Siiri Enoranta

Kuvassa kirjailija Siiri Enoranta, kuvaaja Veikko Somerpuro / WSOY.

Siiri Enoranta (s. 1987) on Finlandia-palkittu kirjailija, jolta ilmestyi huhtikuussa kirja Kesämyrsky.

Kuvassa kirjailija Siiri Enoranta.

Siiri Enoranta.
Kuvaaja Veikko Somerpuro / WSOY.

Milloin viimeksi kävit kirjastossa ja miksi?

14.3., kun aloin ounastella, että kirjastot Suomessakin saatettaisiin joutua koronan vuoksi sulkemaan. En voi tai en ainakaan halua kuvitella elämää ilman kirjoja ja tarinoita, joten halusin ehdottomasti pitää huolta, että minulla riittäisi tänä omituisena aikana luettavaa. En ole varmaankaan ikinä lainannut yhtä monta kirjaa kerralla, yleensä otan yhden tai kaksi ja käyn kirjastossa noin joka toinen viikko.

Millainen suhde sinulla on kirjastoon? Onko mieleesi jäänyt joku erityinen kirjastomuisto?

Kirjastolaitos on käsittämättömän upea instituutio, mielestäni kirkkaasti parhaimpia asioita, joita ihmiseläin on saanut maapallolle aikaiseksi: lainasto, josta jokainen saa hakea ilmaiseksi melkein minkä tahansa vieraassa maailmankolkassa tai ehkä vaikka omalla kotikadulla kirjoitetun teoksen. Ihmeellistä! Kun olin pieni, kävin äidin kanssa kirjastossa joka päivä. Ala-asteikäisenä luin ensin lähikirjastoni Lamminpään kirjaston kaikki heppakirjat, ja sitten 10-11-vuotiaana arvioin, että oli aika siirtyä aikuistenkirjoihin.Muistan kuinka silloinen kirjastonhoitaja, runoilija Kari Aronpuro, katsahti epäillen kirjaa, jonka halusin lainata, ja totesi sen olevan aikuisten kirja. Vastasin että niin on, ja sain lainata sen!

Miten sinusta tuli kirjailija? Oliko sinulle heti selvää, että kirjoittaisit spekulatiivista fiktiota?

Olin varmaankin salaa aina unelmoinut kirjailijan urasta. Ikävuodet 17-19 olivat elämäni raskainta aikaa, mutta jostakin löysin tuolloin päättäväisyyttä aloittaa esikoisromaanini kirjoittamisen, mikä myös auttoi huomattavasti murheista toipumisessa. En usko, että koskaan tietoisesti päätin alkaa kirjoittaa spekulatiivista fiktiota, seurasin vain mielikuvitustani, enkä halunnut rajoittaa sitä millään tosimaailman realiteeteilla. Pienkustantamo Robustos julkaisi esikoisromaanini Omenmean vallanhaltija vuonna 2009, ja siitä asti olen onnekseni saanut tehdä tätä rakastamaani työtä.

Onko sinulla joku kirjallinen esikuva? Keneen haluaisit itseäsi / mihin kirjoihin haluaisit teoksiasi verrattavan?

Kirjallisia esikuvia on valtavasti, lempikirjojakin monia kymmeniä. Lempikirjailijoideni joukossa ovat esimerkiksi Gaétan Soucy, Vladimir Nabokov, Donna Tartt, Monika Fagerholm, Elizabeth Knox, Philip Pullman, Robin Hobb, Jack Kerouac, David Mitchell, Vonda N. McIntyre, Siri Hustvedt, Deborah Levy, Vilja-Tuulia Huotarinen, Annika Idström ja niin edelleen. Tavoitteenani on lukea niin paljon kaikkea mahdollista, etten enää itsekään tiedä mistä vaikutteeni otan.

Millainen on tyypillinen kirjoituspäiväsi? Onko se muuttunut nyt korona-aikaan vai ovatko rutiinisi samat?

Rutiinini ovat samanlaiset kuin ennenkin. Kirjoitan joka arkiaamupäivä muutaman tunnin, käyn kävelyillä ja jumppaan ja sitten iltapäivällä luen taustatutkimuskirjallisuutta. Editointivaiheessa saatan tehdä 10-tuntisia työpäiviä, kun yritän lukea tekstini mahdollisimman nopeasti läpi samalla muokaten, jotta muistaisin koko tarinan kaikki langanpätkät samanaikaisesti ja pystyisin luomaan loogisen kokonaisuuden.

Kuvassa kukkiva puutarha, polku ja ikkuna

Enorannan ottama kuva eteläenglantilaisesta puutarhasta Kesämyrskyn ideointimatkalla.

Kummasta pidät enemmän, uuden tekstin kirjoittamisesta vai vanhan editoimisesta? Miksi? Onko pöytälaatikosta löytynyt jotakin helmiä johon olet palannut myöhemmin tai oletko hyödyntänyt aiemmin kirjoittamiasi materiaaleja muulla tavalla?

Pidän enemmän uuden tekstin kirjoittamisesta, vaikka se on hurjaa ja pelottavaakin, kun en voi olla varma onnistunko siinä mitä yritän, mutta samalla mielikuvitus johdattelee minut uusiin, jännittäviin paikkoihin joka päivä. Editoiminen on raskasta (varsinkin kun minulla on tapana tehdä niin paksuja kirjoja), mutta siinä on myös tiettyä turvallisuudentunnetta, kun ensimmäinen versio on jo olemassa ja tarina on kerrottu. Uusi romaanini Kesämyrsky perustuu itse asiassa novelliin, jonka kirjoitin opiskellessani Oriveden Opiston Sanataidelinjalla vuonna 2007. Olin kai jo silloin ajatellut, että teksti olisi mielenkiintoista laajentaa romaaniksi, ja kolme päähenkilöä olivat vahvoina olemassa sieltä asti, mutta vasta nyt hetki tuntui sopivalta tarttua aiheeseen uudelleen.

Miten tarinasi muotoutuvat? Onko seinälläsi iso taulu henkilöhahmoista ja mahdollisista tapahtumista vai pidätkö muistikirjaa? Miten hahmottelet erilaisia vaihtoehtoja tarinan edetessä? Miten rakennat maailmaa?

Piirrän itselleni karttoja ja pohjapiirustuksia ja minulla on kymmeniä sivuja tiedostoja henkilöiden luonteesta ja historiasta luomani maailman talouteen ja miljööseen. Kirjaan myös muistivihkoihin ideoita, jotka saattavat tupsahtaa mieleen milloin tahansa. Yleensä suunnittelen koko juonen valmiiksi ennen kuin alan kirjoittaa, mutta yllätyksiä tulee silti matkan varrella. Ideointivaihe ennen kirjoitusvaihetta on omituinen, hermoja raastava ja ihastuttava. On vaikea tietää, onko tehnyt tarpeeksi töitä päivän aikana jos on saanut kaksi isoa tai vaikka viisi pientä ideaa. Ja jokainen idea on polku seuraavaan.

Onko joku kirjoistasi / kirjojesi henkilöistä sinulle erityisen rakas ja miksi? Mitä muita kirjallisia hahmoja tai kirjoja rakastat?

Varmasti jokaisessa kirjassani on joku henkilö, joka on itselle erityisen rakas. Nokkosvallankumous on suosikkini omista kirjoistani, mutta olen ylpeä niistä kaikista. Kesämyrskyn päähenkilö Andrew on yksi suosikkihahmoistani, elämästä päihtyjä ja selvin päin trippailija, joka heittäytyy elämään ihailtavalla uteliaisuudella, rohkeudella ja riemulla. Muiden kirjailijoiden hahmoista Robin Hobbin Narri (trilogiat Näkijän taru, Lordi Kultainen ja Narri ja näkijä) on yksi kaikkien aikojen rakkaimmista. Mieleen on lähtemättömästi jäänyt myös esimerkiksi Donna Tarttin kirjan Pieni ystävä omituinen tyttö nimeltä Harriet.

Mitä haluaisit kertoa uudesta kirjastasi?

Kesämyrsky on murhamysteeri, paitsi että ketään ei kiinnosta, kuka on murhaaja. Andrew on naiivi ja nolo, Josh oikeudenmukainen, viisas johtaja, Penelope hemmoteltu kakara, tai sitten jokainen heistä on aivan päinvastaista. Taivas on lentureidenkirjoma, ja puutarha sormustinkukkia täynnä. Tervetuloa Summersuttonin ylelliselle huvilalle viettämään lapsuuden viimeistä kesää.

Kesämyrskyn henkilöhahmot ovat noin 13-vuotiaita, mutta kirjaa suositellaan tuota vanhemmille teineille ja nuorille aikuisille. Yleensä nuorten lukijoiden kerrotaan suosivan kirjoja itseään hiukan vanhemmista hahmoista. Miten päädyit tällaiseen ratkaisuun jaminkä ikäisille lukijoille itse suosittelet kirjaasi?

En koskaan kirjoittaessani mieti kirjan kohderyhmää, genreä, tai muutenkaan kirjan tulevaa mahdollista vastaanottoa. Keskityn vain seuraamaan henkilöitäni ja imeydyn tarinaan, ja kustantajan kanssa sitten jälkikäteen pohdimme, kenellekirja sopii. Kesämyrskyssä halusin tutkia sitä omituista aikaa, kun ollaan vielä lapsia, mutta ei enää kuitenkaan. 12-13-vuotiaat voivat olla hyvin viattomia ja samalla julmempia kuin uskoisi. Itse olin tuon ikäisenä vielä tavallaan todella lapsellinenja järkytyin joidenkin nopeasti aikuistuvien ystävieni puuhista. Toisaalta olin pikkuvanha, ja menneisyyden Siirille uskaltaisin suositella Kesämyrskyäkin. Mielestäni kustantajan suosittelema ikäraja 15+ on sopiva, tosin tottuneet nuoremmatkin lukijat saattaisivatkirjasta pitää. Yläikäraja on 120 vuotta.

Vinkkaa pari kirjaa, jotka kannattaa omasi lisäksi lukea.

Sarah Watersin kirjat Yövartio, Silmänkääntäjä ja Parempaa väkeä. David Mitchellin kirjat Pilvikartasto, Black Swan Green ja Jacob de Zoetin tuhat syksyä.

Tästä linkistä pääset Helmet-hakuun tarkastelemaan Siiri Enorannan kirjastosta löytyvää tuotantoa. Haastattelua julkaistessa e-kirjoina löytyivät Nokkosvallankumous ja Tuhatkuolevan kirous. Kiitos haastattelusta Siiri!

Espoon Fantasia -ryhmä aloitti kirjailijahaastattelusarjan koronakeväänä 2020. Haastattelut tehtiin sähköpostitse.

Sini Neuvonen

Sini Neuvonen

Ibbotson, Cooper, Le Guin, Tolkien, satukokoelmat – suosikkikirjani olivat fantasiaa jo ennen kuin genreistä mitään tiesin. Aineistovalintaa tekevänä koetan pysyä mukana sekä fantasian että scifin uutuuksissa. Hyviä kirjoja on enemmän kuin aikaa lukea.

8 kommenttia

  1. Avatar Aapo Leisiö 24.4.2020 klo 13:55

    Olipa miellyttävå haastattelu! Ja kivasti raavitte mukaan tuon kirjastoaspektinkin. Hyvää työtä myös markkinoinnin kannalta! Kaikki näkyvyys on parhautta uusille kirjoille. Itselle Siiri Enoranta ei ole kovinkaan tuttu kirjailija, mutta täytyypä tutustua! 🙂 Jatkakaa hyvää työtä!!!

    • Sini Neuvonen Sini Neuvonen 24.4.2020 klo 13:57

      Kiitos kommentista Aapo! Ehkäpä syksymmällä voisimme haastatella sinuakin?

  2. […] haastattelusarjassa on ilmestynyt Siiri Enorannan haastattelu […]

  3. […] Siiri Enoranta 21.4.2020 […]

  4. […] Siiri Enoranta 21.4.2020 […]

  5. […] Siiri Enoranta 21.4.2020 […]

  6. […] Siiri Enoranta 21.4.2020 […]

  7. […] Siiri Enoranta 21.4.2020 […]

Kirjoita kommentti