George Saunders voitti esikoisromaanillaan Lincoln Bardossa (kääntäjä Kaijamari Sivill, Siltala 2018) Man Booker-palkinnon, joka samaan aikaan sekä hämmästyttää että ei hämmästytä minua. Kirja oli minusta pitkästyttävä, tekotaiteellinen keski-ikäisen valkoisen miehen eksintentiaalisen kriisin kuvaus, jossa välillä patronisoivasti surkutellaan rodullistettuja ja naisia.

 

Melkein kaikki kirjat henkilöt ovat kuolleita välitilassa ja auttamatta heistä tulee mieleen Edgar Lee Mastersin Spoon River Antologia. Teoksilla onkin yksi yhteinen hahmo: Anne Rutledge, joka oli Lincolnin nuoruuden rakastettu. Erona se että Spoon River Antologiasta tulee myötätuntoinen tunne kuolleita kohtaan, tässä kirjassa he ovat vain joko iljettäviä tai ärsyttäviä.

Huvittava seikka on se, että jos Lindstedin Oneiron olisi kirjoitettu englanniksi (tai käännetty) niin olisin ollut sitä mieltä että Saunders on ottanut häneltä idean kirjaansa. Kummastakaan kirjasta en pitänyt, mutta Lincoln Bardossaa en voinut jättää kesken, koska luin sitä lukupiiriin työn puolesta. Lukupiirissä kirja jakoi ihmisiä niihin, jotka eivät ymmärtäneet kirjaa ja muutamaan jotka pitivät siitä.

Jos palkinto olisi yhdysvaltalainen niin ymmärtäisin palkinnon ehkä paremmin, koska heille Lincoln on sen verran myyttinen hahmo. Kirjassa esitetään todellisia sekä fiktiivisiä aikalaiskuvauksia Lincolnista, jotka ovat välillä täysin päinvastaisia. Pointtina varmaankin se, miten epäluotettavaa historiankirjoitus ja -tutkimus voi olla. Ei kovin tuore havainto ja minusta ikävystyttävää luettavaa, koska Lincoln ei kiinnosta historiallisena hahmona ja tässä kirjassa hän ei herää myöskään eloon. Minua myös ärsytti se, miten vuolaasti kerrottiin Lincolnin kaikkinielevästä surusta poikansa kuolemasta, mutta pojan äiti sivuutettiin lyhyellä kappaleella.

Bardossa on on buddhalainen käsite ja voi olla että kirjasta olisi saanut enemmän irti, jos tuntisi tätä maailmanselitystä syvällisemmin, mutta en usko että siltikään olisin pitänyt teoksesta.

 

 

Asiasanat:
Meerit Heiskanen

Meerit Heiskanen

Lapsuus Diana Wynne Jones, nuoruus Ursula Le Guin, aikuisuus Ann Leckie, vanhuus vielä kysymysmerkki. Tällä hetkellä vaikutan Tapiolan kirjaston aikuistenosastolla ja Kibecon coniteassa.

Kirjoita kommentti