Kynä on miekkaa mahtavampi. Tarinan kertoja pitelee käsissään valtaa luoda ja tuhota kokonaisia maailmoja, muuttaa kuninkaiden ja valtakuntien kohtalo, nostattaa sankareita maaorjien joukosta. Vapaus luoda ja tuhota, rangaista ja palkita, suosia ja syrjiä… tarinan kaaren taivuttaja saa viimein tuntea mitä on olla jumala!
Useimmat roolipelit tarvitsevat tai ainakin hyötyvät pelinjohtajasta. Hänen tehtävänsä on valmistella ja ohjata tarinaa parhaan taitonsa mukaan ja tarjota yleisölle mahdollisuus osallistua luovaan seikkailuun.
Roolipelin kulisseja valmistellessaan pelinjohtaja voi muokata maailmasta mielensä mukaisen; hän voi laatia lait magialle ja juonet hoveille, muotoilla hirviöistä haluamansa näköisiä ja sanella henkilöhahmoille yksityiskohtaisen historian. Valmistellessaan seikkailua pelaajille pelinjohtaja voi uhrata loputtomia työtunteja yksityiskohtien hiomiseen ja todella eeppisen kokemuksen rakentamiseen.
Roolipeliä valmisteleva pelinjohtaja aloittaa työnsä päättämällä pelilleen teeman. Haluaako hän kehittää mahtipontisen fantasiaseikkailun vai kiinnostaako häntä enemmän moderni kauhutarina? Pelinjohtaja etsii käsiinsä inspiraatiota kirjoista, sarjakuvista, elokuvista ja konsolipeleistä, tutustuu lähdemateriaaliinsa ja soveltaa oppimaansa omaan tarkoitukseensa. Seuraavaksi pelinjohtaja valitsee teemaansa parhaiten tukevan säännöstön tai sääntökirjan – tai määrää sellaisen itse. Viimein, seikkailun saatua muotonsa, jää jäljelle vain pelaajien rekrytoiminen, pelitilojen etsiminen ja aikataulujen yhteensovittaminen.
Roolipelien hauskuus ei kuitenkaan löydy vain luomisen riemusta, vaan spontaanin kerronnan kaarteista ja kokemuksen jakamisesta. Parhainkaan pelinjohtaja ei voi ennakoida roolipelaajien päätöksiä ja valintoja – eikä hänen tarvitse. Pelaajat saattavat keksiä uuden, täysin ennakoimattoman lähestymistavan esitettyyn haasteeseen ja näin muuttaa tarinaa omalta osaltaan. Sankareiden spontaani reaktio ratkaisevassa tilanteessa saattaa dramaattisesti muuttaa pelinjohtajan suunnitelmien suunnan vieraille vesille.
Pelinjohtaja kuvailee pelaajille ympäröivästä maailmasta, puhuu heille sivuhenkilöiden suulla ja asettaa heidän eteensä palkitsevia haasteita. Johtotehtävät pitävät sisällään kuitenkin myös hienovaraisempaa ylläpitoa; hän pitää ryhmän huomion pelissä ja ohjaa rönsyilevän keskustelun oikeaan suuntaan, estää pelaajien verensokeria ja nikotiinitasoa tippumasta liikaa ja huolehtii pelitilojen riittävästä valaistuksesta, äänentoistosta ja mahdollisen rekvisiitan saatavuudesta. Omaa vointiaan tulee pelinjohtajan vaalia ja tuoda pelipöytään hyvin valmisteltu peli sekä tarpeeksi unta saanut ja selväpäinen pelinjohtaja.
Kaikkeen pelinjohtaja ei voi kuitenkaan varautua. Yllättävät poissaolot, unohtuneet sääntökirjat, ryhmän sisäiset eripuraisuudet tai koiran syömät muistiinpanot saattavat sattua kenen tahansa osaksi. Takaiskujen sattuessa on kuitenkin hyvä palata harrastukseen innoittaneiden asioiden alkulähteelle ja muistaa tärkeintä olevan kuitenkin hauskanpito. Täydellistä sessiota ei kukaan koskaan vedä, mutta kantapään kautta oppinut pelinjohtaja kartuttaa omaa kokemustaan ja vuosien saatossa kehittyy ajattomaksi bardiksi, eeppiseksi tarinankertojaksi ja suureksi draaman kaaren taivuttajaksi.
-Henri Hiljander
Roolipelaamiseen voi tutustua keväällä Entressen Kirjaston Roolipelikerhossa, jossa artikkelin kirjoittaja toimii pelinjohtajana ja oppaana.
You have my sword!