Valitsin Veronica Rothin Divergentin edustamaan osiota  Apokalyptinen / Dystopia / Utopia scifihaasteessa.

Kirja on kovin hypetetty ja olen kuullut siitä paljon…en kuitenkaan odottanut siltä kovin paljoa (takakannen teksti oli enemmänkin luotaantyöntävä kuin houkutteleva).

Elämme maailmassa jossa asukkaat on jaettu ”puolueisiin”. Niitä on 5 ja jokainen edustaa jotain, jonka ihmisinä laskemme hyviksi puoliksi. On Rohkeita, rehellisiä, älykkäitä, epäitsekkäitä ja rauhaa rakastavia. Jokaisella on tehtävänsä ja paikkansa yhteisössä, jonka hallitusta pyörittää epäitsekkäät ihmiset.

Kirjan päähenkilönä on 16 vuotias Tris, ”oikealta” nimeltään Beatrice. Tris on syntynyt epäitsekkäiden klaaniin, mutta jokainen joutuu 16 vuotiaana testien jälkeen valitsemaan jääkö kotiin vai muuttaako muualle. Puoluetta vaihtanutta pidetään petturina ja harvoin enää on koskaan yhteydessä perheeseensä.

Maailma menee sekaisin ja epäitsekkäistä tulee itsekkäitä, rohkeista brutaaleja ja älykkäät muuttuu vallanhimoisiksi. Punnitaan mikä on totta, mihin ja kehen voi luottaa.

Itselleni tämä kirja oli…meh…se oli vain meh…
En saanut kiinni mistään tunteesta. Tunsin sitä lukiessani samaa kuin katsoessani Hellboy elokuvaa. Liian vähän komediaa ollakseen hauska ja liian vähän/liian kevyttä toimintaa ollakseen actionia. Kirjassa oli myös liian vähän romantiikkaa ja liian kevyitä tunteita herättääkseen minussa mitään. Toimintakohtaukset kirjassa eivät aiheuttanut sydämentykytystä ja unettomia öitä, niinkuin esim. Nälkäpelin kanssa minulle kävi.
Myöskin romantiikka meni hassuksi…tyttö joka on koko ikänsä ollut ”ei mitään”, ei ole tuntenut ja nähnyt rakastumista ja sen sellaista höttöä, niin huomaa kuitenkin heti että joku poika katsoo häntä ”sillä tavalla”. Mutta sitten kun herra ihana katsoo häntä ja silittelee päätä jne. niin ollaan niin tyhmiä eikä ymmärretä mistään mitään.
Yhteiskunta oli rajoitettua, mutta ei tarpeeksi minun makuuni. Kirjassa ei ollut mitään tarpeeksi minun makuuni…kaikki hieman puolitiessä.
Ja Four…poika nimeltä Four… *facepalm*

Yksi asia joka häiritsi suuresti oli stereotypioiden käyttö noissa puolueissa. Älykkäillä oli rillit, epäitsekkäät verhoutu harmaaseen ja oli näkymättömiä, rauhaa rakastavat rämpytti kitaraa nuotiolla ja rohkeat (=pelätyt myös) oli lävistettyjä ja tatuoituja ja pukeutuivat mustaan.

Kirja oli ok, mutta minusta se jo loppui…en tiedä mitä kakkososalla on annettavaa. Mutta ehkä tämä sarja paraneekin! 😀

Asiasanat:

Heidi Risu

Olen kasvanut Harry Potterin kanssa samaa matkaa ja odottanut omaa kirjettäni Tylypahkasta...turhaan...jästi mikä jästi. Luen enimmäkseen nuorten fantasia- ja dystopiakirjallisuutta. "What if love were a disease"

2 kommenttia

  1. Leffoja | Espoon Fantasia 5.12.2013 klo 10:58

    […] Divergentin suomeksi väännetty nimi. Kirja-arvosteluni kyseisestä enkunkielisestä löytyy täältä. Ja jos sen on lukenut niin voi kuvitella, että itse leffa vaikuttaa mielestäni paremmalta kuin […]

  2. […] on siis Divergent, josta olin jo lukenut kirjan aikoja sitten. Kirjan lytännän löytää täältä, jos se jotakuta kiinnostaa. Ja nyt on sitten vuorossa pienehkö lyttäys […]

Kirjoita kommentti