Vesiteemaisia kirjavinkkejä Itämeripäivän kunniaksi!

kivinen merenranta, ihminen sadetakissa rannalla.

Itämeripäivää vietetään vuosittain elokuun viimeisenä torstaina. John Nurmisen säätiön aloittamassa tapahtumassa halutaan nostaa ihmisten tietoisuutta meremme tilasta ja kannustaa tekemään jotain sen hyväksi. Me täällä Espoon Fantasia -ryhmässä halusimme osallistua tekemällä kirjavinkkilistan vesiteemaisista kirjoista, jotka tavalla tai toisella käsittelevät vettä ja luontoa.

Cli-fi, climate fiction, ilmastofiktio, on yksi spekulatiivisen fiktion alalajeista. Climate fiction -kirjallisuus käsittelee nimensä mukaisesti ilmastoa ja sen tilaa sekä ihmisen suhdetta siihen. Usein cli-fi kirjoissa on dystooppisia tai tieteellisiä tulevaisuudenkuvia ja pohdittu niitä mahdollisia tilanteita, joihin ilmastonmuutos ja ilmaston lämpeneminen johtaa. Kirjailijan valitsemasta näkökulmasta riippuen teos voi olla synkkä ja epätoivoinen tai hyvinkin toiveikas ja myötätuntoinen.

Tässä olisi muutama vesiteemainen tärppi, joiden kanssa kelpaa käpertyä sohvalle viltin ja teemukin kanssa:

Meerit Heiskasen vinkit:

Kassandra Montagin kirja Tulvan jällkeen kansikuvaKassandra Montag’in Tulvan jälkeen on hirvittävää ja ahdistavaa luettavaa, eniten ehkä siksi, että sen maailma on niin uskottavasti ja realistisesti kuvattu. Entinen maailma on hukkunut sulaneiden napajäiden lisäksi maankuoren alla oleviin vesimassoihin. Jäljelle on jäänyt vain pieniä saarijoukkoja ja ihmisiä, joiden rakkaat ovat joko hukkuneet tai kuolleet tauteihin, joihin ennen olisi ollut lääkkeitä. Päähenkilö elää lapsensa kanssa puuseppä-isänsä rakentamalla veneellä, kalaa riittää kohtuullisesti, mutta muun ruuan vähyyden vuoksi keripukki vaivaa. Käytännössä melkein kaikki tiede ja kulttuuri on kadonnut ja ainoat enemmän järjestäytyneet yhteisöt ovat ryösteleviä kaappareita tai naiset orjuuttavia Apotteja. Tässä kirjassa parhaiten tuntuvat selviävän ihmiset, joilla on käytännön taitoja, eivät rikkaat. Erittäin hieno esikoisteos, jonka vahvuus on hyvin kirjoitetut hahmot ja jännittävä seikkailullinen juoni synkän maailman vastavoimana. Suosittelisin Stephen Kingin tai jopa Margaret Atwoodin kirjojen ystäville.

Anders Vacklinin ja Aki Parhamaan kirjan Beta kansikuva.Montagin Tulvan jälkeen -teokseen verrattuna Anders Vacklinin ja Aki Parhamaan Sensored Reality -nuortenkirjasarja ja sen tulviin hukkunut maailma vaikuttaa suorastaanutopialta ja siellä eläminen todella houkuttelevalta tälläiselle veneily- ja merifriikille kuin minä. Lukuun ottamatta sitä, että Golf-virran kääntyminen on aikaansaanut pitkän hypertalven Pohjolan alueelle, siitähän oli juuri uutisissakin, että Golf-virta on tosiaan alkanut kääntyä, mikä ennusteiden mukaan kylmettäisi Pohjoismaat. Eräs ystäväni sanoi pohtiessaan tapahtuvaa ilmastonmuutoskriisiä, että vaikka hän tietää että asiat ovat menossa todella huonoon suuntaan, jotenkin hän kuitenkin kuvittelee mielessään, että tekniikka ja tiede vielä meidät pelastavat. Tässä tulevaisuuskuvitelmassa on rikkaille niin käynytkin, esimerkiksi Meri-Tokiossa ja Helsingin merikaupungissa he elävät yltäkylläisyydessä osittain merenalaisissa kaupungeissa huipputeknologian kanssa, jossa tärkeintä tuntuu olevan virtuaalitodellisuudessa pelaaminen. Kirjoissa kuitenkin vilahtavat tiedot slummeissa elävistä ei-kansalaisista, joten kaikilla ei mene yhtä hyvin. Se että ruokaa saataisiin toisilta planeetoilta, on ehkä kirjan epärealistisimmalta tuntuva asia, olin vaan että nope, en usko. Maailmanrakennus on näissä kirjoissa todella omaperäistä. Kuitenkin vaikka olen itse aika satunnainen pelaaja, enkä alunperin kiinnostunut siitä lukemaan, niin jännärimäinen juoni veti mukaansa niin, että kirjat oli pakko lukea putkeen. Silti ehkä arkailisin suositella näitä ihmiselle, jota pelit eivät kiinnosta, koska niin suuri osa pelit ja pelaaminen on kirjan kerronnasta.

Emmi Itärannan Teemestarin kirja kansikuva. Ihmisen kasvot.Jos Tulvan jälkeen -kirjassa eletäänkin aika totaalisessa anarkiassa niin Emmi Itärannan Teemestarin kirja kuvaa maailmaa, jossa totalitaristinen sotilashallinto ylläpitää valtaansa säännöstelemällä juomavettä, jota tehdään merivedestä. Makeat luonnonvedet on varattu sotilaseliitin ja varakkaiden käyttöön. Ensimmäisellä lukukerralla kirja tuntui viipyilevän runolliselta ja vähäeleiseltä kertomukselta niukkuudessa elävästa maalaisyhteisöstä Lapin kuivuudesta kuihtuneessa luonnossa. Senpä takia tätä sopii suositella muuten tieteiskirjallisuutta karsastavallekin lukijalle. Toisella lukukerralla hämmästyin miten paljon kirjassa on kuitenkin kovan scifin elementtejä sekä yhteiskunnallisuutta. Joten oikeastaan kirjaa voi suositella kenelle vaan, joka ei ole etsimässä hauskaa kevyttä hömppää.

Pia Göösin vinkit:

Maja Lunden Sininen kirjan kansikuvaSininen on Maja Lunden Ilmastokvartetti-sarjan toinen osa. Sarjan jokaisessa teoksessa on jokin luonnonelementti pääosassa. Lunde on myös tehnyt huolellista ja pitkäjänteistä tutkimustyötä kaikkiin kirjoihinsa. Myös eri aikatasoissa risteävä kerrontatyyli on tälle teossarjalle ominaista. Aikatasojen kerronta on kuitenkin toteutettu pääsääntöisesti luku kerrallaan, eri päähenkilöiden tarinana, joten sen seuraaminen ei ole vaikeaa. Sininen -teoksessa vuonna 2041 ranskassa pakolaiskaaoksessa David on kadottanut osan perheestään. Maapallomme, ja erityisesti euroopan, tilaa kuvataan Davidin epätoivoisen etsintämatkan ympärillä. Vuonna 2017 Signe ryhtyy kostamaan luonnon puolesta. Luontoa riistäneet joutuisivat kokemaan luonnonvoimat itse. Signen suhde luontoon on vakaa ja vankkumaton, lapsuudesta ja edellisestä sukupolvista asti kumpuava voima. Maja Lunde herättää lukijan pohtimaan luontosuhdettamme. Millä oikeudella ihminen on julistanut itsensä kaiken omistajaksi? Kenen päätöksellä elämän alkulähde, vesi, on yhtäkkiä kauppatavaraa, eikä perusoikeus?

Risto Isomäen Herääminen kirjan kansikuvaRisto Isomäki on todellinen cli-fi:n ja ilmastokirjallisuuden konkari. Isomäen koko laaja  tuotanto liittyy tavalla toisella planeettamme ilmastoon ja siihen vaikuttaviin tekijöihin. Valitsin tähän Isomäeltä teoksen Herääminen (v. 2000) . Olen lukenut teoksen monet kerrat aiemminkin mutta tällä kertaa teos tuntui kylmäävän todelliselta – ei fiktiolta lainkaan. Kirjan alkupuolella helleaallossa kärvistelevät toimittajat keskustelevat uusimmasta IPCC -raportista. Tämähän olisi voinut tapahtua tänä kesänä, ajattelen. Muistutan itseäni, että teos sijoittuu kuvitteelliseen vuoteen tulevaisuudessa, vuoteen 2038. Tarina kulkee episodimaisesti eteenpäin, esitellen meille ihmisiä ja paikkoja. Tapahtumia valotetaan jakso kerrallaan, ja alussa on monenlaisia asioita kesken: Oliko kuukävely sittenkin vain huijausta? Miksi maailman AIDS -tilastoissa vaikuttaa olevan jotakin pielessä? Mereltä löydetään kokonainen valtamerialus täynnä kuolleita ihmisiä, mikä heidät surmasi? Miksi keskeltä tundraa löytyy lauma vahingoittumattomia, mutta kuolleita poroja? Pikkuhiljaa alkaa käydä selväksi, että loppu on koittamassa. Kaikille.

Raimo Pesosen Vesi kirjan kansikuvaRaimo Pesonen on jäänyt mieleeni satiirin ja lyhyen tyylin taitajana. Pesosen teksti on kuin konekivääritulitusta, jossa jokaisella sanalla on merkitys. Tunnelmat ja tapahtumat ovat synkkiä ja vääjäämättömän oloisia, mutta sekaan mahtuu myös mustaa huumoria ja kieroja tapahtumakäänteitä (ei aina parempaan suuntaan). Vesi -teoksessa kuvataan toisaalta kuivunutta Suomea ja toisaalta mainitaan tulvavallien rakentaminen merenrantakaupunkeihin. Kirja antaa vahvan vaikutelman dystopiasta, jossa yhteiskunta on luisunut hallitsemattomaan kaaokseen. En heti tunnistanut pienoisromaanin päähenkilöitä, mutta tarkistettuani asian löysinkin heidät Pesosen aiemmasta teoksesta Erityisosaajia (v. 2009). Vesi -teoksessa Riku on päässyt vankilasta, mutta ehtii tuskin ottaa askeltakaan kun tempautuu mukaan kaoottiselle pakomatkalle ja välienselvittelyyn huumevelkojien kanssa. Synkkä road trip etenee halki dystooppisesti nyrjähtäneen Suomen ja tapahtumat saavat toinen toistaan ikävämpiä käänteitä. Mietin teoksen luettuani, että miksi kirjan nimeksi on valittu vesi. Kuivunutta Suomea ei selitetä ilmastofiktion tapaan mitenkään auki, eikä taustoiteta ilmaston tilaa. Kirjassa on kuitenkin lukuisia kohtauksia, joissa vesi on tärkeässä roolissa. Elämässä, ja kuolemassa.

 

 

Vesi- ja ilmastoteemaista lukemista löytyy lisää lähimmästä kirjastostasi! Kiinnostavia lukuhetkiä toivottaen,

Espoon Fantasia <3

Pia Göös

Kirjoita kommentti