Kuusenoksa ja joulutervehdys kirjaston asiakaspalvelutiskillä

Viime joulun alla nuoret olivat omatoimiaikana jättäneet kirjastoon joulutervehdyksen.

Espoon kaupunginkirjasto avasi viime vuonna rohkeasti ovet asiakkaiden omatoimiseen kirjastonkäyttöön. Joidenkin mielestä liiankin rohkeasti. Kirjastolain hengessä omatoimikäyttö haluttiin Espoossa toteuttaa tasapuolisesti. Emme siis asettaneet ikärajoja, vaan halusimme, että omatoimiaikana kirjasto on kaikkien, myös lasten ja nuorten, käytettävissä. Ensimmäiset omatoimikirjastot saatiin jo vuoden 2015 puolella. Viime vuonna omatoimilaitteistot asennettiin Saunalahtea lukuun ottamatta muihinkin Espoon yksivuorokirjastoihin.

Omatoimilaitteistot mahdollistavat sen, että asiakas pääsee omalla kirjastokortillaan kirjastotilaan silloinkin, kun henkilökuntaa ei ole lainkaan paikalla. Asiakas voi lainata, palauttaa ja noutaa varaamaansa aineistoa sekä käyttää kirjaston tietokoneita. Laitteistoon kuuluu kuulutusjärjestelmä ja muita automatisoituja toimintoja ja mahdollisten häiriötilanteiden selvittämisessä tarvittava tallentava kuvausjärjestelmä.

Kaikki ei suinkaan omatoimilaitteistojen saamisen jälkeen sujunut ihan niin mallikkaasti kuin oli toivottu. Asiakkaat ottivat omatoimiajan ilolla vastaan, mutta joissakin kirjastoissa nuoret melusivat ja sotkivat paikkoja. ”Tämä oli kyllä odotettavissa”, sanottiin. Vaikka mitään oikeasti vaarallista ei tapahtunut, tilanne kiristi niin muiden asiakkaiden kuin henkilökunnankin hermoja. Harmistuneilta asiakkailta tuli paljon palautetta.

Kirjastojen omatoimikäyttö oli jo osoittautunut niin suosituksi, että konsepti oli ehdottomasti saatava toimimaan. Oli keksittävä ratkaisuja. Matkan varrella on ollut erityisen tärkeää, että ongelmiin on puututtu heti. Nuoria on jututettu, kortteihin tehty määräaikaisia estoja, ja vanhempienkin kanssa on keskusteltu. Ajoittain kriittisinä iltoina on palkattu kirjastoisäntä tai vartija huolehtimaan omatoimiajan sujuvuudesta.

Omalla alueellani Nöykkiön kirjastossa ongelmista on oltu yhteydessä  nuoriin ja heidän vanhempiinsa. Lisäksi alueen nuortenkirjastotyötä tekevät ovat luokkakäyntien yhteydessä kertoneet omatoimiajasta ja kirjastokäyttäytymisestä. Nuortenkirjastotyöntekijä veti omatoimiaikana tilamuutosprojektin, jossa yhdessä nuorten kanssa raivattiin heille oma nurkkaus. Sittemmin omatoimiajan sotkut ovat keskittyneet lähinnä tuohon nurkkaukseen. Nykyään ajattelen, että sotkujen ajoittainen olemassaolo on tavallaan se hinta, jonka omatoimikäytöstä joudumme maksamaan. Kokonaan roskaamista ei huomautteluista huolimatta saada loppumaan, joten viisainta on olla stressaantumatta asiasta liikaa. Henkilökunta voi ensimmäiseksi kirjastoon tullessaan kerätä suurimmat roskat pois, ja muistuttaa taas tilaisuuden tullen roskakorien olemassaolosta.

Nöykkiön kirjastossa pidettiin syksyllä 2016 asukastilaisuus Omatoimikirjasto – onni vai onnettomuus?, jossa keskusteltiin ongelmista yhdessä nuorten, asukkaiden ja nuorisotilan työntekijöiden kanssa. Viime keväänä pidettiin yhdessä nuorisotilan työntekijöiden ja kaupungin ympäristömuotoilijan kanssa myös kaksi Nuorten Nökä -työpajaa – toinen nuorille ja toinen alueen aikuisille. Työpajoissa, joiden tavoitteena oli edistää alueen yhteisöllisyyttä, kysyttiin osallistujilta mm. kirjastoa, nuorisotilaa, lähikauppaa ja aluetta koskevia toiveita. Kaikki osallistujat pitivät kirjaston omatoimiaikaa hienona asiana, ja kuulimme kiitosta siitä, että omatoimiajan ongelmatilanteet olivat vähentyneet. Eteenpäin oli siis menty.

Omatoimikirjastoissa lähtökohtaisesti luotetaan asiakkaisiin, olivatpa he nuoria tai vanhoja. Toivomme, että käyttäjät huomauttavat asiasta, jos huomaavat jonkun kirjastossa käyttäytyvän huonosti. Kaikille tilanteisiin puuttuminen ei ole helppoa, mutta yhteisestä tilasta soisi asiakkaiden kokevan yhdessä vastuuta silloin, kun henkilökuntaa ei ole paikalla. Nyt kaikki on sujunut hyvin, mutta rauhallisen jakson jälkeen voi taas tulla rauhattomampia aikoja. Uskon kuitenkin, että niistä selvitään. Omatoimiaika on niin tärkeä palvelu, että sen säilymisen puolesta on oltava valmis näkemään vaivaa ja käymään lukuisia keskusteluja. Nuoriin tutustumisella ja keskusteluilla päästään kyllä eteenpäin. Äskettäin saimme taas palautteen. Tällä kertaa tällaisen:

Terve. On jo pitkään pitänyt tästä kehua, mutta nyt vasta sain aikaan. Eli suurkiitokset omatoimikirjasto-järjestelmän käyttöönotosta. Aivan huikea parannus asiakaspalveluun ja kirjaston käytettävyyteen kiireiselle lapsiperheelle. Käyttö onkin meidän perheessä lisääntynyt selvästi ja tietysti helpottunut valtavasti. Kiitos!

 

 

 

Eeva Jäppinen

Kirjastopalvelupäällikkö

Espoonlahti

Marjut Saloniemi

Olen viestintäasiantuntija Espoon kaupunginkirjastosta. Olen opiskellut aikoinaan suomen kieltä ja kotimaista kirjallisuutta. Lukeminen ja kirjoittaminen ovat sydäntäni lähellä.

2 kommenttia

  1. tk 17.10.2017 klo 14:57

    Eikö kaikella ongelmien selvittämiseen käytetyllä työajalla olisi palkattu vartija.

  2. Eeva Jäppinen 17.10.2017 klo 17:08

    Hei,
    vartija omatoimikirjastossa ei ole se mielikuva, jonka kirjasto haluaa antaa yhteisestä olohuoneesta. Toki vartijoitakin on jossain vaiheessa muutamana iltana käytetty, mutta vain tilapäisesti. Jatkuva vartijan läsnäolo ei ole taloudellisestikaan mahdollista. Vaihtoehdot ovat käytännössä joko se, että konsepti saadaan toimimaan tai siitä luovutaan. Omatoimiaika on tärkeää espoolaisille – kävijämäärät ja lainaus ovat omatoimikirjastoissa nousseet huikeasti. Emme siis haluaisi luovuttaa.
    Onnistuminen vaatii aika ajoin panostusta eli henkilökunnan työaikaa. Näin se on vaatinut muuallakin, esimerkiksi Tanskassa. Työajan käyttö näiden pulmien ratkaisuun on osa sitä samaa kasvatustehtävää, joka meillä on muutenkin kirjastojen arjessa. Meillä on kirjastoissa myös palveluaikoina tilanteita, jolloin joudumme puuttumaan nuorten käyttäytymiseen ja palauttamaan mieliin, että kaikilla kirjastonkäyttäjillä on oikeus kokea olonsa kirjastossa turvalliseksi ja mukavaksi. Uskomme keskustelun voimaan. Keskustelemalla maailma muuttuu ehkä vähän hitaammin, mutta perusteellisemmin.

    Eeva Jäppinen

Kirjoita kommentti