Iloisen porinapadan tarina – Puhumme suomea -kielikahvila Sellon kirjastossa

Syksyllä 2016, kun suuri joukko turvapaikanhakijoita oli tullut Suomeen, käynnistettiin kielikahvilatoimintaa niin kirjastoissa ympäri Suomea kuin muuallakin Euroopassa.

Musiikkituokio kielikahvilassa

Espoon kaupunginkirjaston osalta toiminta aloitettiin vastaanottokeskusvierailujen yhteydessä.  Aluksi vietiin kielen oppimista tukevaa toimintaa vastaanottokeskuksiin, kutsuttiin turvapaikanhakijoita kirjastoihin, tehtiin kirjastokortteja, tutustuttiin.  Kun kielikahvilatoimintaa käynnistettiin Sellon kirjastossa, turvapaikanhakijoita haettiin vapaaehtoisvoimin kirjastoon, matkaliput tarjottiin kaupungin puolesta.  Moni löysikin nopeasti tien kirjastoon ja kirjaston käyttäjäksi.

Sellon kirjastossa kielikahvila alkoi alusta lähtien pyöriä vilkkaana ja kävijämäärät kasvoivat nopeasti suuriksi.  Kielikahvilaan olivat kaikki tervetulleita, ja niinpä sinne vaelsikin kirjava joukko eri puolilla maailmaa syntyneitä ihmisiä.  Erilaisuus toi todellista rikkautta yhdessäoloon.  Tila täyttyi pulputuksesta ja sorinasta, ja tietysti välillä nauru raikui.

Uudessa kulttuurissa ja yhteiskunnassa on usein valtavasti opittavaa.  Kielikahvilassa käsitellään myös yhteiskunnassa tarvittavia taitoja ja kulttuurieroja.  Aiheita riittää vaikkapa jätteiden käsittelystä ja lääkärikäynneistä joka miehen oikeuksiin ja äänestyskäyttäytymiseen.  Yksi tärkeä aihepiiri on työelämään orientoituminen – työelämän kieli, työnhaku ja työkulttuurin tuntemus.  Aiheita tosiaan on maailma pullollaan – mutta jos keskustelemme uskonnosta tai politiikasta, teemme sen hienotunteisesti ja toisiamme kunnioittaen.

Suomalaisten vapaaehtoisten joukko innostui tulemaan mukaan.  Heistä kehittyi eräänlainen kielikahvilan kantava voima ja sydän.  He tulivat paikalle, niin kuin muutkin asiakkaat, silloin kuin heille itselleen sopi, ilmoittautumisvelvollisuutta ei ollut.

Porinaryhmiä kielikahvilassa

Näin on jatkettu eteenpäin. Tavallisimmin 6 – 9 vapaaehtoista saapuu paikalle vetämään kukin pienen ryhmän keskustelua.  Lämpimän ja rennon ilmapiirin luomisessa juuri vapaaehtoisilla on keskeinen rooli.  Myöhemmin olemme käyttäneet nimitystä kieliopas.  Minkäänlaisia vaatimuksia vapaaehtoisille kielioppaille ei aseteta, jokainen saa vetää keskustelua omalla tyylillään.   Materiaalia on tarjolla, mutta kielioppaat saattavat myös tuoda omaa materiaalia ja ryhmät voivat mainiosti päättää keskustella myös ilman materiaalin tukea.

Vierailijoita käy  silloin tällöin.  Kouluttajia, opiskelijoita, järjestöjen edustajia ym.  Usein he tuntuvat vaikuttuvan kielikahvilan vilkkaasta ja eloisasta tunnelmasta.

Kielikahvila näyttää olevan asiakkaille hyvinkin tärkeä kohtaamispaikka.  Vaikka osallistuminen on täysin vapaata, monet tulevat viikoittain mukaan oppimaan kieltä ja tapaamaan ihmisiä.  Vuosien mittaan väki tietysti vaihtuu.  Kielikahvila tuntuu palvelevan ihmisiä hyvin juuri kotoutumisen alkuvaiheissa . Kun suomalainen yhteiskunta on vielä uusi, on tarvetta löytää uusia ystäviä ja muita kontakteja sekä harjoitella uutta kieltä sosiaalisissa tilanteissa.  Usein aikaakin on silloin enemmän käytettävissä, varsinkin jos ansiotyötä tai opiskelupaikkaa ei ole vielä löytynyt.  Elämä voi ajan mittaan täyttyä kaikesta muusta, ansiotyöstä, uusista harrastuksista, opinnoista, perheen ja ystävien ympyröistä.  Kielikahvilan vetäjänä toivon, että kielikahvilasta jää silloin muisto yhteisöstä, joka toivotti uudet tulijat tervetulleiksi iloiseen joukkoon, kirjastoon ja suomalaiseen yhteiskuntaan.  Yhteisöstä, jossa ihmiset olivat ihmisiä toisilleen.

Tavataan porinapadassa!

Marjatta Karjalainen
Kirjastoneuvoja