Skip to content

Susan Orlean: The Library Book. Simon & Schuster 2018

Joskus on tarpeellista ja ehkä välttämätöntäkin nousta ideaalimaailmaan ja pohtia asioita niiden omasta olemuksesta käsin. Jos haluaa tehdä tämän kirjastoon liittyen, Susan Orleanin The Library Book on hyvä valinta. Yhdellä tasolla kirja on kertomus Los Angelesin yleisessä kirjastossa (Public Library) syttyneestä tulipalosta 29.4.1986. Tulipalo kesti yli 7 tuntia. Tulipalossa paloi yli 400 000 nimikettä ja yli 700 000 nimikettä vaurioitui veden ja savun vaikutuksesta. Kirjasto suljettiin seitsemäksi vuodeksi. Kirjaston tulipalo on suurin kirjastopalo Yhdysvaltojen historiassa. Palon sytyttäjäksi epäiltiin työtöntä näyttelijää Harry Peakia, joka myöhemmin vapautettiin todisteiden puuttuessa. Kirjasto avattiin uudelleen 3.10.1993.

Orlean esittelee tulipalon ja sen tutkinnan lisäksi mittavaa kirjojen restaurointityötä. Los Angelesin kirjaston kokoelman restaurointi oli historian suurin kirjojen kuivausprojekti. Kun kirjat olivat olleet kaksi vuotta jäädytettyinä, ne voitiin sulattaa, kuivata, savupuhdistaa, järjestää, korjata ja sitoa uudelleen. Noin 700 000 kirjaa oli kastunut, savun turmelemia tai molempia. Näistä 75% (n. 525 000) tarvitsi perinpohjaista puhdistamista. Orlean kirjoittaa myös Los Angelesin kirjastolaitoksen historiasta, sen omalaatuisista johtajista ja tutustuu kirjaston nykyisiin työntekijöihin ja työmuotoihin.

Toisella tasolla kirja pohtii kirjaston merkitystä tämän päivän maailmassa. Kirjasto on samanlaisessa muutoksen tilassa kuin yhteiskunta, minkä osa kirjasto on aina ollut. Esittelen seuraavassa Orleanin kirjasta nousevia kirjaston merkitykseen liittyviä ajatuksia.

Yhteisöllisyys

Jokainen yhteiskunnan ongelma on myös kirjaston ongelma, koska yhteiskunnan ja kirjaston välinen raja on häilyvä. Kirjaston roolina on toimia yhteiskunnan eri toimijoiden peilinä. Kaikki hyvä ja kaikki huono, mikä kuuluu yhteiskunnalle, kuuluu myös kirjastolle. Tämä on syy, minkä vuoksi kirjastot pyrkivät kehittämään ohjelmia, joilla parannetaan toisten elämää samalla pysyen uskollisina kirjaston missiolle, johon kuuluvat lukeminen, elinikäinen oppiminen ja yhteisöllisyyteen sitoutuminen. Kirjaston merkitys on yhdistää ihmisiä sosiaalisten ongelmien erottelemassa maailmassa.

Joskus yhteiskunnan ongelmat näyttävät suurentuvan kirjastossa. Köyhyys, päihteiden käyttö ja mielenterveyden ongelmat näkyvät myös kirjastossa. Erona ulkomaailmaan on se, että kirjastossa ei voi siirtyä toiselle puolen tietä kodittoman nähdessään. Kirjastossa ihmiset jakavat pienemmän ja intiimimmän tilan. Kirjaston perusolemukseen kuuluu sen yhteisöllinen luonne. Kirjat, työpöydät, tietokoneet ja käymälät jaetaan toisten kanssa. Samoin kuin ihmisyys, myötätunto ja voimaannuttaminen.

Julkinen tila

Yleisen kirjaston julkisuus on yhä harvinaisempi hyödyke. Aina on vaikeampaa ajatella paikkoja, jotka toivottavat kaikki tervetulleiksi ja jotka eivät veloita mitään tästä tervetulotoivotuksesta. Sitoutuminen osallisuuteen on niin voimakas, että monet kirjastoa koskevat päätökset riippuvat siitä, saako tietty päätös jonkin kirjaston asiakaskunnan osan tuntemaan olonsa ulkopuoliseksi.

Kirjaston sitoutuminen pitämään ovet avoinna kaikille on suuri haaste. Kirjasto on monille ainoa paikka, missä voi kohdata erilaisia ihmisiä, heikompiosaisia ja yhteiskunnan reuna-alueilla eläviä. Kirjasto ei kuitenkaan voi olla sellainen, kuin ihmiset haluaisivat sen olevan, ellei se ole avoinna jokaiselle. Asia on kirjastoja suurempi, sen ratkaiseminen on koko yhteiskunnan asia.

Internet

Vuonna 1871 Los Angelesin keskuskirjaston asiakas julkaisi tekstin, missä hän kuvaili kirjaston mahtuvan tulevaisuudessa matkalaukun kokoiseen tilaan. Tästä tulevaisuudenkuvasta on tullut todellisuutta. Kirjastot huomasivat internetin tulevan ja ottivat sen avosylin vastaan. Ensin kirjastoihin tuli tietokonepisteitä, sitten ilmainen Wi-Fi. Nykyisin käytetään läppäriautomaatteja ja tablettiautomaatteja. Tietokoneet ovat olleet kirjastossa jatkuvassa käytössä niiden käyttöönotosta lähtien.

Kirjaston sopeutuminen internetin aikaan on ollut kirjaston merkityksen muuttumisen historiaa. Fyysinen kirja kirjaston tunnusmerkkinä on vaihtunut tulevaisuusvisioissa digitaaliseksi informaatioksi ja mielikuvituksen paikaksi. Kirjaston tulevaisuuteen ei kuulu kirjaston näkeminen valtavana, ähkyisenä ja tunkkaisena kirjakasana. Jo 1960-luvulla Los Angelesin kirjastonhoitajat tiesivät, että perinteinen kirjojen lainaaminen ei tulisi aina olemaan kirjaston päätehtävä, vuosikymmeniä ennen internetiä ja e-palveluita.

Vuodesta 2012 Los Angelesin kaupunginkirjaston johtajana toiminut John Szabo arvelee, että kirjaston tulevaisuus on yhdistelmä kansanopistoa, monitoimitaloa ja informaatiokeskusta yhdessä internetin kanssa, ei kilpailusuhteessa siihen. Käytännössä Szabo on sitä mieltä, että kirjaston täytyy alkaa tarjota oppitunteja, äänestysrekisteröintiä, kirjallisuusohjelmia, satutunteja, keskustelusarjoja, luentosarjoja, kodittomien auttamista, yritystoimintapalveluja, pääsyä tietokoneelle, elokuvien vuokraamista, e-kirjojen lainaamista ja lahjatavarakauppaa. Sekä myös kirjoja.

Vaikka kirjastojen ajatellaan olevan vanhanaikaisia, ne ovat yhä suositumpia alle 30-vuotiaiden keskuudessa. Nuorempi sukupolvi käyttää kirjastoa enemmän Yhdysvalloissa, vaikka he ovat kasvaneet digitaalisessa maailmassa. Lähes 2/3 uskoo, että kirjastoissa on merkittävää aineistoa, jota ei löydy internetistä. Alle 30-vuotiaista suurempi osa ei ole aikaisemman sukupolven kaltaisissa toimistotöissä. Sen vuoksi he etsivät jatkuvasti työskentelytiloja, ja ovat löytäneet kirjastot, ensinnäkin koska ne ovat yhteisiä ja toiseksi koska ne ovat maksuttomia.

Edellytys

Ihmiskunta pitää itsepintaisesti kiinni halusta luoda julkisia tiloja, missä kirjoja ja ideoita voidaan jakaa. Vuonna 1949 UNESCO julkaisi Yleisten kirjastojen manifestin todetakseen kirjastojen tärkeän roolin YK:n ohjelmassa. Manifestissa sanotaan: ”Kirjasto on edellytys kansalaisten oikeudelle tietoon ja sananvapauteen. Vapaa pääsy tietoon on välttämätöntä demokraattisessa yhteiskunnassa, missä avoin keskustelu ja yleisen mielipiteen luominen tarvitsee tietoa.”

Edellytys tarkoittaa seikkaa, josta jonkin toisen seikan olemassaolo tai toteutuminen riippuu. Koska kirjasto on edellytys kansalaisten oikeudelle tietoon ja sananvapauteen, siellä missä pysyviä kirjastoja ei voida rakentaa, kirjasto menee ihmisten luo. Yleisiä kirjastoja on maailmanlaajuisesti noin 320 000, ja ne palvelevat useita satoja miljoonia asiakkaita tämän planeetan joka maassa. Tavallisten rakennusten lisäksi kirjastot toimivat mm. polkupyörien, selkäreppujen, helikoptereiden, laivojen, junien, moottoripyörien, härkien, aasien, elefanttien, kamelien, kuorma-autojen, bussien ja hevosten avulla. Kirjastot saavat globaalisti monia muotoja mutta silti säilyttäen olennaisen: tiedon tuomisen ihmisten ulottuville.

Kirjastojen tulevaisuus on mukautumista maailmaan, missä tieto virtaa jatkuvasti sähköisessä muodossa samalla kun sitä tallennetaan fyysisiin kirjoihin. Mukautuminen vaatii innovaatioita, joissa kirjasto nähdään informaatio- ja tietokeskuksena ennemmin kuin pelkkänä materiaalivarastona. Kirjastoja on kehitettävä siinä uskossa, että ne pysyvät olennaisina kirjastoa ympäröivän alueen ihmisille.

Aika

Kirjasto ja aika liittyvät läheisesti yhteen. Kirjastossa aika kerätään, otetaan kiinni ja pelastetaan. Jokaisessa kirjastossa on kaikki aika samanaikaisesti läsnä. Kirja on itse moniulotteinen aikaportaali: kirjan kirjoitusaika ja kirjan aihe sitovat tekstin aina aikaan – todelliseen tai fiktiiviseen. Kirjasto kerää tarinat ja niitä etsivät ihmiset yhteen. Kirjaston ja ajan välinen suhde on mysteeri. Se ylittää ymmärryskykymme ja herättää ihmetystä ja syvää kunnioitusta.

Kirjaston kokoelma voidaan nähdä palapelinä, jossa jokainen yksittäinen aineisto on yksi pala palapeliä, jota kirjasto yrittää jatkuvasti koota – päättymätön tarina siitä, keitä me olemme. Ihminen voi toisin sanoen löytää itsensä kirjastosta, peilaten omaa minuuttaan kirjaston aineistoon ja hoivata ja pitää huolta omasta sisimmästään lukemalla, katselemalla ja kuuntelemalla.

Kirjasto on hyvä paikka lievittää yksinäisyyttä. Se on paikka, missä ihminen kuuluu osaksi keskustelua, mitä on käyty satoja vuosia. Ei tarvitse ottaa kirjaa hyllystä tietääkseen, että siinä on ääni, joka odottaa päästäkseen puhumaan, ja kirjan takana on joku, joka todella uskoi, että jos hän puhui, joku kuuntelisi. Aineiston kerääminen ja säilyttäminen julistaa, että kaikilla tarinoilla on merkitystä, samoin kuin yritys luoda jotakin, joka yhdistää meidät toinen toiseemme, menneisyyteen ja siihen, mitä on tulossa.

Yhteenvetona voidaan todeta Susan Orleanin sanoin: “kirjasto on paikka, jota rakastan, jota en omista, mutta joka tuntuu omalta. Kirjaston yksinkertainen, sanaton lupaus tuntuu voittavan kaikki maailman vääryydet: täällä olen, ole hyvä ja kerro tarinasi, tässä on tarinani, ole hyvä ja kuuntele.” Tähän on helppo samaistua.

Sami Lahtinen

Sami Lahtinen

Kirjastoneuvoja Sellon kirjastossa. Kirjoittaja pitää musiikista, kitaran soitosta ja Warren Ellisin sarjakuvista. Ja itsestään puhumisesta kolmannessa persoonassa.

Kirjoita kommentti





Scroll To Top