David Graeber, David Wengrow: The Dawn of everything : a new history of humanity. Allen Lane, 2021.

Antropologi Graeber ja arkeologi Wengrow pistävät tässä kirjassa ihmiskunnan varhaishistorian uusiksi. Millainen oli ”alkutila”, jossa ihminen eli ennen maanviljelyksen, yksityisomistuksen ja hierarkkisen yhteiskunnan kehittymistä? Hobbesin (1588-1679) mukaan silloin vallitsi ”kaikkien sota kaikkia vastaan” ja elämä oli ”yksinäinen, köyhä, ruokoton, eläimellinen ja lyhyt”. Myöhemmät ajattelijat, kuten Rousseau ja Marx ajattelivat sitä pikemminkin paratiisina. Mihin tämä paratiisi sitten katosi? Rousseaun mukaan yksityisomistuksen keksimiseen, Marxin mukaan tuotantovälineiden siirryttyä yksityisomistukseen ja nykyajattelija Yuval Noah Harari taas panee syyksi maanviljelyksen keksimisen. Maanviljelykseen siirtyminen oli Hararin mukaan ihmiskunnan suurin virhe. Australialainen arkeologi V. Gordon Childe (k. 1957) piti ”maanviljelysvallankumousta ” ihmiskunnan suurena edistysaskeleena.

Miksi tieto alkutilasta yleensä on tärkeä? Siksi, että käsityksiä siitä on käytetty ja käytetään poliittiseen argumentointiin.

Kirjoittajat osoittavat, uusimpaan todistusaineistoon, mutta myös alkuperäiskansojen näkemyksiin tukeutuen, että monet näistä käsityksistä ovat vääriä. Mitään alkutilaa ei ole koskaan ollut, tai sitten se ei ole enää tavoitettavissa. Maanviljelykseen ei siirrytty yhdellä rysäyksellä, vaan sitä kokeiltiin ajoittain ja siihen siirryttiin vasta kun se oli tuottavampi elinkeino, kuin vaihtoehdot. (Tämän ei luulisi olevan kovin vaikeaa ymmärrettäväksi). Se ei myöskään ollut virhe.

Mielestäni kirjan kiinnostava osa oli se, että yhteiskunnallista hierarkiaa perustellaan sillä, että se on välttämätön väkimäärän kasvaessa. Niinpä teoriat hierarkkisen yhteiskunnan kehityksestä yhdistetään väestömäärän kasvuun.  Kirjoittajat tuovat kuitenkin esimerkkejä hyvinkin suurista väestökeskittymistä, jotka eivät tarvinneet hierarkiaa toimiakseen. Esimerkkinä vaikkapa Teotihuacán Meksikossa. Kaupungissa oli parhaimmillaan yli 100 000 asukasta, eikä silti julkisia rakennuksia (palvontapaikkoja lukuun ottamatta), eikä hallitsijoiden palatseja tai muistomerkkejä.

Graeberin ja Wengrovin kirjaa on tietysti kritisoitu, lähinnä tarkoitushakuisesta kärjistämisestä. Itse en löytänyt kirjasta virheitä, sen sijaan opin paljon uutta.

Mikko Airaksinen

 

Mikko Airaksinen

Olen johtava kirjastopedagogi Ison Omenan kirjastosta. Luen laajalti kauno- ja tietokirjallisuutta.

Kirjoita kommentti