Aja aurasi vainajain luitten yli
Olga Tokarczuk: Aja aurasi vainajain luitten yli. Suom. Tapani Kärkkäinen, Otava 2020.
Kirjan päähenkilö on Janina Duszejko, vanha nainen, joka asuu pienessä syrjäisessä puolalaiskylässä lähellä Tṧekin rajaa. Hän on eläkkeellä oleva siltainsinööri, osa-aikainen opettaja, feministi, vegetariaani, astrologi, William Blaken tutkija. Kirjan nimi ja lukujen nimet ovat William Blaken (1757-1827) runoista. Useimmat kylän asukkaat asuvat siellä vain kesäisin, Duszejko on harvoja ympärivuotisia asukkaita.
Päähenkilö tuntee tuskaa eläinten tappamisesta. Hän ei ymmärrä salametsästyksen eroa normaaliin metsästykseen, eikö kaikki eläinten tappaminen ole väärin? Kirjan myötä paljastuu, että pappikin metsästää! Ja sanoo tappamista ”riistanhoidolliseksi toimenpiteeksi”. Maailmanmeno tuntuu muutenkin hirvittävältä. Duszejko ei ymmärrä, miten hänen kaupungilla näkemänsä raskaana oleva nainen voi lukea sanomalehteä – eikö hän saa keskenmenoa lukemastaan?
Lähiseudun miehiä alkaa löytyä yksi toisensa jälkeen murhattuina. Ympärillä on eläinten jälkiä, murha asetta ei löydy. Onko luonto noussut kostamaan alueen metsästykseen perustuvaa machokulttuuria?
Kirja on saanut hyvät arvostelut, paitsi Parnasson kirjoittajalta. Tämä ihmettelee kirjan henkilöiden ohuutta ja yksipuolisuutta ja tarinan tiettyä kehittymättömyyttä – päähenkilö saarnaa koko ajan samaa asiaa ja on ”koko ajan oikeassa”.
On totta, että sivuhenkilöt ovat kirjassa ohuita, heidät kuvataan päähenkilön näkökulmasta, eikä eritellä sen syvällisemmin kuin eläimiäkään. Kirjassa kaikki ei kuitenkaan ole seisahtunutta. Pahuus tuntuu leviävän, Duszejkon taustoista paljastuu vähän väliä uutta ja kirjan genre tuntuu liikkuvan – onko kyseessä maaginen realismi vai dekkari? Jos kyseessä on dekkari, kuka on syyllinen?
Hassua kyllä, kaikki arvostelijat kutsuvat päähenkilöä etunimellä, Janina. Ehkäpä se on kirjan harvoja helppoja nimiä? Minä en ryhdy tätä käyttämään, sillä päähenkilö inhoaa etunimeään.
Mikko Airaksinen
