Anna Gavalda: Lohikäärmetatuointi ja muita pintanaarmuja. Suomentanut Lotta Toivanen. Gummerus 2018.
Anna Gavalda (s. 1970) on suosittu lukijoiden ja kriitikoiden parissa. Hän tuli tunnetuksi novellikokoelmallaan, Kunpa joku odottaisi minua jossakin (suom. 2001), joka oli heti menestys. Kirjan nimi, kansikuva ja ensitarina antavat odottaa, että kyseessä on tarinoita sinkkunaisen miehenmetsästyksestä. Muut tarinat ovat kuitenkin hyvin erilaisia. Itse pidin tarinoista, joissa ”keskushenkilönä” oli Ikean sohva tai Jaguar-auto.
Lohikäärmetatuoinnissa on seitsemän tarinaa. Yhdessä itseään luuserina pitävä nuori tyttö viettää illan runoilijan kanssa: tosi siistii!
Muutamassa tarinassa havainnoidaan lapsen maailmaa, aikuisen näkökulmasta, mutta yllättävän tuoreesti. Yhdessä tarinassa pohditaan miesten halukkuutta joutua kolmiodraamaan, eli pitää sekä vaimoa (ja lapsia), että rakastajatarta. Tämä siitäkin tapauksessa, että Toisen Naisen asemassa olevalle asetelma muuttuu tuskalliseksi. Syyksi toinen keskustelijoista esittää, että miehet ovat naisia vähemmän alttiita ottamaan riskejä ja siksi haluavat säilyttää tilanteen.
Toisaalta, jos mies tekee ratkaisun ja hylkää vaimonsa ja lapsensa, ei sekään ole ongelmatonta. Nimittäin vaimon ja lasten kannalta. Tämän problematiikan moninaisuutta käsitellään lisää Gavaldan kirjassa Viiniä keittiössä.
Anna Gavalda käänsi ranskaksi John Williamsin menestyskirjan Stoner 2000-luvulla ja aloitti teoksen menestyksen englanninkielisen maailman ulkopuolella.
Mutta takaisin Lohikäärmetatuointiin: mielestäni novellikokoelma on erinomainen, suosittelen!
Mikko Airaksinen
