Kirja on kertomus nuoren lestadiolaisperheen elämästä. Teksti on tavattoman kaunista. Kerrotaan iloista ja suruista. Suuren lapsikatraan kanssa on hankalaa (vaikka se ei vielä ole kovin suuri). Pelkkä ulosmeno kaikkine kurahousujen pukemisineen vie aikaa ja lapset ovat kärsimättömiä. On turha valittaa, sillä jostain löytyy aina esimerkiksi äiti, joka pärjää mainiosti vielä suuremman lapsiparven kanssa. Lapset kiusaavat uskontokuntaan kuulumatonta lasta siitä, että tämä joutuu Helvettiin. Äiti toruu, mutta lapset vetoavat siihen, että näin päiväkodissa kerrottiin.
Uskontokuntaan kuulumattomien naisten elämä tuntuu ahdistavalta. Tuntuu siltä, että heitä esineellistetään, josta seuraa kauneusleikkausten, muodin ja ehostuksen pakko.
Sen sijaan uskonto ja uskovien yhteisö on turvallinen, luonto, lapset, hetkestä nauttiminen tuovat ilon. Mutta vuosittaiset raskaudet murskaavat naisen niin henkisesti kuin ruumiillisestikin.
Ja on lestadiolaisuudessa muutakin arvostelemista: yhteisö on kyvytön käsittelemään puutteitaan, hoitokokoukset ovat pikkumaisia ja julmia ja monet ihmiset tunteettomia ja kylmiä.
Isä, huomaatko, että meillä on kaksi uutta lasta, sinun lapsenlapsiasi?
Pahinta mielestäni on se, että apuakaan ei voi hakea. Sairaanhoitajat, psykologit, jne. eivät – mikäli ovat oikeauskoisia – pidä vaitiololupaustaan vaan kertovat avuntarvitsijan asiat Rauhanyhdistykselle. Nykyaikaa on nettiraivo, joka kohtaa internetissä elämää pohdiskelevan.
Kerronnassa on runollisen kauneuden välissä todella raadollinen kuvaus naispäähenkilön, Viljan, romahtamisesta. Toisaalta tarinaa kerrotaan myös lasten suulla, nukkejen kokemina. Viljan arjen vastapainona on laajempi kuvaus Viljan miehen, Aleksin elämänhistoriasta. Vielä tarina kerrotaan uudestaan kummallisen kuoppavertauksen kautta.
Kirjan kaikesta huolimatta positiivinen vire nostaa lestadiolaisuuden epäkohdat entistä vahvemmin esille.

Taivaslaulua käsiteltiin Tapiolan kirjaston lukupiirissä 3.11.  Piiriläiset ihmettelivät pitkään ihmisen halua alistua uskonnon elämää rajoittaville vaatimuksille. Myös kirja tyyli ja tarkoitusperät ihmetyttivät. Seuraava kokoontumine on tiistaina 1.12.2015 klo 11–13, Kulttuurikeskuksen pohjakerroksen kokoushuoneessa. Tervetuloa!
Asiasanat:

Vieraileva kirjoittaja

Kirjavassa satamassa saa äänensä kuuluviin myös moni kirjoittaja, joka ei avusta blogia säännöllisesti. Vierailijat voivat olla Espoon kirjaston työntekijöitä, kirjailijoita tai muita kirjoittajia, joilla on sanottavaa kirjoista ja kirjastoista.