Aina välillä löytyy kirjoja, jotka on julkaistu vuosia tai vuosikymmeniä sitten ja sen jälkeen unohdettu. Nämä uudelleen löydetyt kirjat ovat usein todellisia helmiä. Tyhmä neitsyt on kirja, joka julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1959. Vuosien saatossa se jäi pölyttymään hyllyihin, kunnes hollantilainen kustantaja julkaisi sen uudelleen vuonna 2014.
Tämä viehättävä romaani on nuoren tytön kasvutarina 1930-luvun Antwerpenistä. Päähenkilö Gittel on lahjakas mutta naiivi juutalaistyttö, joka ei vielä tunne riittävästi ihmistä eikä maailmaa. Hän on altis petoksille ja pettymyksille.
Gittelin vanhemmat riitelevät usein. Riidoissa on aina sama kaava: Jossakin vaiheessa äiti saa tarpeekseen ja pakkaa tavarat ja lähtee Gittelin kanssa Antwerpeniin asumaan tilapäisesti sukulaisten luona. Juuri Antwerpenissä Gittel tutustuu varakkaan perheen tyttäreen Lucieen, jonka luona Gittel voi rauhassa harjoitella pianonsoittoa. Lucie ei kuitenkaan auta Gitteliä silkasta hyvyydestä vaan hänellä on mielessä kokonaan muut syyt. Tarkkaavainen lukija kyllä havaitsee, mitkä ne syyt ovat. Gittelin on aika oppia, että kaikki ei ole sitä miltä näyttää.
Luimme tämän kirjan lukupiirissä. Kaikki lukupiiriläiset kokivat sen samalla tavalla: Emme saaneet kirjasta oikein mitään irti ensimmäisellä lukukerralla. Kaikki luimme kirjan kahteen kertaan, ja vasta toisella lukukerralla romaanin vivahteet alkoivat avautua. Onneksi tämä ei ole mikään paksu kirja, joten ihan hyvin sen voi lukea kahteenkin kertaan.
En ihan ymmärtänyt, miksi kirjalla on tällainen nimi. Se tulee tietenkin Raamatun kertomuksesta tyhmistä ja viisaista neitsyistä. Mutta miten se liittyy kirjan tarinaan? Onko lapsellinen Gittel tyhmä neitsyt vai kenties petollinen Lucie?
Kirjaa hehkutetaan estoitta takakannessa ja johdannossa. Se luo lukijalle odotuksia, jotka eivät sittenkään ihan täyttyneet. Jollakin tavalla erilainen ja virkistävä kirja tämä kuitenkin oli. Parasta kirjassa on omalaatuinen huumori.
MM
Asiasanat:
