Skip to content

Hei Anna-Maria

Julkaisit keväällä esikoiskirjasi, Kun olen poissa. Esittelisitkö itsesi lukijoille ja kertoisit mistä kirja kertoo?

Olen Anna-Maria Eilittä, 44-vuotias Pohjois-Suomesta kotoisin oleva liki 20 vuotta sitten helsinkiläistynyt kolmen lapsen äiti.  Olen työskennellyt rahoitusalalla, mutta kahdeksan vuotta sitten päätin seurata nuoruuden unelmaani ja hain opiskelemaan teologiaa Helsingin yliopistoon. Nyt viimeistelen maisteriopintojani ja toivon, että valmistun vielä tulevana syksynä. Harrastan lukemista, hyötyliikuntaa ja keskusteluja ystävien kanssa kahvin äärellä. Esikoisromaanini Kun olen poissa ilmestyi helmikuussa 2019 Atenan kustantamana. Se kertoo keski-ikäisen perheenäidin ja opettajan, Ilonan tarinan. Ilona jää suojatiellä auton alle, kuolee ja jää eräänlaiseen välitilaan seuraamaan läheistensä elämää kuolemansa jälkeen.

 

Olet kertonut lehtihaastatteluissa, että sait idean kirjaan, kun katselit peiton alta pilkistävää isovarvastasi ja mietit, että jonain päivänä siitä roikkuu henkilötietosi kumilenkistä, Miten kirjan juoni lähti syntymään tuosta oivalluksesta?

Idean saatuani tarina lähti kehittymään intensiivisesti mielessäni. Kuvailisin kirjoitusprosessia intuitiiviseksi ja mutkattomaksi. Varsinkin ensimmäisiä lukuja kirjoittaessani jouduin välillä toppuuttelemaan intoa koska luin samaan aikaan pääsykokeisiin ja minulla oli pienet lapset.

 

Mikä oli ensimmäinen kohtaus, jonka kirjoitit ja jäikö kohtaus valmiiseen kirjaan?

Ensimmäinen kohtaus tapahtui ruumishuoneella ja se jäi kirjaan. Kohtauksessa päähenkilö ajattelee kaiholla aviomiestään. Hän on elänyt onnellisessa avioliitossa.

 

Olet kolmen lapsen äiti ja kirjoitit esikoiskirjasi samalla, kun opiskelit yliopistossa teologiaa. Mistä löysit aikaa ja energiaa kirjan kirjoittamiseen muun arjen keskellä?

Kirjoittaminen oli opiskelun ja lastenhoidon lomassa inspiroivaa ja voimia antavaa tekemistä. Kirjoitin yleensä tosi varhain aamulla, laitoin kellon soimaan kuudelta ja käytin aamun yksinäiset ja ajatuksien osalta kirkkaimmat hetket kirjoittamiseen.

 

Millainen kirjoittaja olet. Teetkö tarkkoja juonikaavioita vai syntyykö juoni kirjoittaessa?

Minulla ei ole kirjoittajakoulutusta. Kirjoittamiseni on kai tietyllä tapaa vaistonvaraista. Tarinaa kehittyy päässä pikku hiljaa, ajan kuluessa ja purkautuu tekstiksi kun pääsen koneen äärelle. En tehnyt juonikaavioita, eikä minulla ollut edes muistikirjaa, johon olisin kirjannut ideoita.  Kustannustoimittamisen alettua kirjoittamiseen tuli työn luonne. Sain mahtavan kustannustoimittajan. Sanoin hänelle heti että pidän suorasta puheesta ja kestän kritiikkiä, yhteistyömme oli luontevaa ja tunsin olevani hyvissä käsissä.

Nykyistä käsikirjoitusta tehdessäni olen tehnyt runsaammin taustatyötä ja kirjoittanut ideoita ja lauseita muistivihkoon talteen. Juonikaavio on edelleen vain päässäni.

 

Ilona voi tehdä kuolleena tiettyjä asioita, mutta ei ihan kaikkea. Hän voi esimerkiksi lentää ja koskettaa esineitä, mutta ei vaikkapa syödä tai kommunikoida suoraan elävien kanssa. Miten keksit rajat, minkä sisällä Ilona saa kuolleena liikkua? 

Yritin mennä Ilonan pään sisään tilanteessa jossa hän seuraa perheensä elämää kuolemansa jälkeen. Hän halusi suojella perhettään, ei kummitella heille. Tavaroiden liikuttelu sen sijaan, siihen hän kykeni, mutta ei esimerkiksi syömään tai juomaan tai puhumaan läheisilleen. Halusin ettei tarinasta tule liian “kummitusjuttumaista”, keskustelimme näistä rajoista kustannustoimittajani kanssa, ja sain häneltä tukea asiaan.

 

Jos saisimme kurkistaa kirjahyllyysi, millaisia kirjoja sieltä löytyy? Vaikuttaako lukemasi kirjat omaan tekstiisi?

Monenlaisia. Pidän Ian McEwanin tyylistä todella paljon, nuorempana luin paljon John Irvingiä. Veikko Huoviseen tutustuin jo lapsuudenkodissani ja jos on hetki jolloin uin syvissä vesissä, tarttuminen vaikka Huovisen Lyhyisiin erikoisiin on aika varma keino nousta pinnalle. Viime vuosina lukemistani Jukka Viikilän Akvarelleja Engelin kaupungista teki suuren vaikutuksen. Olen yleensä aika nopea lukija, mutta kirjaa teki mieli nauttia hitaasti ja pohdiskellen. Emma Harperin Etta ja Otto, Russell ja James oli  mystisyydessään hurmaava, samoin Ulla-Lena Lundbergin Jää. Pidin myös kovasti Leena Parkkisen melko vasta lukemastani Säädyllisestä ainesosasta. Dekkarit ja elämäntaito-oppaat jäävät minulta lukematta. Elämäkertojakin luen harvoin.

Lukemani vaikuttaa varmasti kirjoittamaani. Hauska juttu oli kun luin kirjastani blogiarvostelun, joka ei ollut kovinkaan mairitteleva, mutta kirjoittaja mainitsi kirjoitustyylini olevan hauskan kekseliäs ja muistuttavan häntä suosikkikirjailijani Ian McEwanin näkökulmatekniikasta.

 

Kun olen poissa -kirjan kansi on hyvin kaunis. Kuinka paljon sait vaikuttaa kannen ulkonäköön?

Sain esittää toiveen kanteen kun sitä alettiin suunnitella ja esitinkin, toivoin että Essi Renvallin Rauhanpatsas näkyisi siinä. Kirjassani tapahtuu yksi kohtaus Rauhanpatsaan lähellä ja patsas on minulle tärkeä. Kun sain kannen ensimmäistä kertaa nähtäväkseni, itkin ilosta. En olisi osannut toivoa kauniimpaa.

 

Miten kirjan nimi syntyi? Oliko sinulla valmiita ehdotuksia nimelle, vai tuliko nimi kustantajan puolelta? Oliko kirjalla työnimeä ja jos oli niin millainen?

Pallottelimme ideoilla kustannustoimittajani kanssa ja hän esitteli ne muulle kustantamon väelle. Yksi ideamme ammuttiin alas, mutta melko helposti löysimme mieleisen. Työnimi oli Kuolleen naisen tarina, mutta sen ei missään vaiheessa ollut tarkoitus olla lopullinen.

 

Mitä seuraavaksi? Joko mielessäsi kehittyy uusi tarina?

Minulla on ollut uusi käsikirjoitus työn alla jo pitkään. Toivon että se pääsee vielä kansien väliin.

 

Jos sinun pitäisi antaa kolme vinkkiä omasta kirjasta haaveilevalle, mitkä ne olisivat?

Lue, lue ja kirjoita. Älä aliarvioi minkäänlaista kirjoittamista, itse olen ollut esimerkiksi innokas kirjeiden kirjoittaja. Tekstiviestitkin voivat parhaimmillaan olla taidetta, tai vaikka sosiaalisen median päivitykset. Luovassa tilassa on ihanaa kirjoittaa, mutta toisinaan paras teksti saattaa syntyä hieman pakottaen.

 

Mistä lukijat tavoittavat sinut parhaiten?

Minut tavoittaa sosiaalisesta mediasta facebookista, instagramista @ernestanelli ja sähköpostilla annamariaeilitta [ät] gmail [piste] com.

 

Anna-Maria Eilittä esiintyy Haukilahden kirjastossa torstaina 10.10.2019 klo 18-19 sekä Tapiolan kirjastossa loppuvuodesta 2019.

Kuva: Riikka Kantinkoski

Eeva Klingberg

Eeva Klingberg

Kirjan nimi joka kuvaa minua parhaiten: Onnelliset ihmiset lukevat ja juovat kahvia.

Kirjoita kommentti





Scroll To Top