Hei Emma

Julkaisit keväällä esikoiskirjasi, Vain huonoja vaihtoehtoja. Esittelisitkö itsesi lukijoille ja kertoisitko mistä kirja kertoo?

Moi, olen Emma, päivisin (ja välillä vuorokauden ympäri) lääkäri, iltaisin oman elämäni sirkustaiteilija ja öisin ja viikonloppuisin kirjailija. Vain huonoja vaihtoehtoja on keskisuomalaiseen pikkukaupunkiin sijoittuva, chick lit -vivahteita sisältävä sekoitus jännitystä ja terveyskeskusmaailmaa. Päähenkilö Junita on vastavalmistunut lääkäri, joka muuttaa lapsuudenkaupunkiinsa auttamaan onnettomuudessa halvaantunutta veljeään ja päätyy selvittämään kaupungissa tapahtuvia onnettomuuksia sekä ovelleen ilmestyviä uhkauksia. Myös totuus Jeron onnettomuudesta alkaa vähitellen hahmottua.

Olet ammatiltasi lääkäri ja harrastat tanssia sekä akrobatiaa. Mistä löysit aikaa ja energiaa kirjan kirjoittamiseen muun arjen keskellä?

Aikaa löytyy, kun sitä haluaa löytää. Välillä se tarkoittaa lyhyitä yöunia, nopeasti valmistuvaa ruokaa, robotti-imuria ja sitä, että 24-tuntisen työvuoron jälkeen ei nukuta vaan kirjoitetaan (ja editoidaan sitten myöhemmin, kun järki juoksee taas normaalisti). Toisaalta kirjoittamisesta, treenistä ja usein töistäkin saa energiaa. Ja esimerkiksi telkkarin/Netflixin katsomisesta olen luopunut käytännössä kokonaan.

Millainen kirjoittaja olet. Teetkö tarkkoja juonikaavioita vai syntyykö juoni kirjoittaessa?

Olen aika huono suunnittelemaan etukäteen, jos ollaan rehellisiä. Editointivaiheessa siitä seuraa usein lisää työtä, mutta toisaalta tykkään siitä, että tarina saa kulkea vapaammin – ja toisaalta jännitys pysyy itsellänikin, kun en heti alussa tiedä jokaista mutkaa. Vain huonoja vaihtoehtoja varten tein suurpiirteisen listan kunkin luvun tärkeimmistä tapahtumista, tosin en ihan loppuun asti. Minusta kirjoittamisen paras vaihe on editointi, kun pääsee kerros kerrokselta syventämään tarinaa, sen teemoja ja henkilöitä. Välillä tuntuu, että voisin editoida loputtomasti.

Mikä oli ensimmäinen kohtaus, jonka kirjoitit ja jäikö kohtaus valmiiseen kirjaan?

Aloitan yleensä kirjoittamisen kirjan alusta, niin tälläkin kertaa. Alun perin Vain huonoissa vaihtoehdoissa oli prologi, jossa Junita saa puhelun Jeron onnettomuudesta juuri ennen tärkeää tenttiä. Kohtauksesta ei jäänyt kirjaan kuin muutama viittaus.

Kirjan päähenkilö, Junita, miettii kirjan loppupuolella ”Kaikki vaihtoehdot ovat huonoja.” Syntyikö kirjan nimi tästä virkkeestä? Millainen prosessi kirjan nimen keksiminen oli?

Itse asiassa tämä virke syntyi vasta juuri ennen kuin tarjosin käsistä kustantajalle. Minulla oli useita työnimi-ideoita, mutta yksikään ei tuntunut tarpeeksi hyvältä. Avauduin asiasta kirjoittajaporukan whatsapp-ryhmässä ja kyselin jo, voisinko lähettää käsiksen eteenpäin ilman nimeä. En saanut lupaa vaan kehotuksen valita vahvin ehdokas ja lähettää sillä. Totesin, ettei minulla ole vahvoja ehdokkaita, ja sen sijaan päätin antaa käsiksen nimeksi ”Vain huonoja vaihtoehtoja”. Kustantaja ihastui tähän, vaikka annoin myöhemmin näytille myös aiempia työnimiä. Tarkemmin miettien totesin itsekin, että huonoista vaihtoehdoistahan kirjassa on monessa kohtaa kyse.

Tarinassa esiintyy aika vakavia aiheita kuten henkistä parisuhdeväkivaltaa sekä mielenterveysongelmia. Mistä ammensit aiheita tarinaan? Miten juuri nämä teemat löysivät tiensä kansien sisään?

Aiheet ovat tulleet monestakin lähteestä: töistä, opiskeluista, tapahtumista, joista olen kuullut tai lukenut. Psykiatria on minusta aina ollut mielenkiintoista teoriatasolla, mutta työkseni en pystyisi sitä tekemään. Toisaalta mielenterveysongelmat ovat edelleen jossakin määrin tabu, vaikka ne koskettavat yhä useampia. Minusta nämä ovat aiheita, joista pitäisi pystyä puhumaan avoimesti.

Mainitset Myllylahden haastattelussa, että kirjoitusharrastuksesi elpyi, kun löysit hyvän kirjoittajaporukan. Mikä hyötyä kirjoittajakavereista on ollut? Olisiko kirja syntynyt ilman heiltä saatua tukea?

Kirjoittajakavereista (nykyään kirjailijakavereista) on uskomattomasti apua. Omaa tekstiä on oppinut katsomaan ihan uudella tavalla, kun tietää sen saavan palautetta osaavilta tyypeiltä. Omista virheistä on hyvä oppia, ja myös palautetta antamalla löytää uusia näkökulmia. Porukassa on myös hyvä jakaa (kirjailija)elämän leijumiset ja aallonpohjat, joita ei aina ymmärrä (tai jaksa kuunnella) kuin toinen kirjoittaja. Alun perin palautteenantoa varten perustetusta ryhmästä on sittemmin tullut ihan oikeita ystäviä. Vaikea sanoa, olisiko Vain huonoja vaihtoehtoja syntynyt ilman tätä porukkaa. Ei ainakaan samanlaisena. Ei yhtä hyvänä. Ehkä se olisi jäänyt läppärini kätköihin.

Jos saisimme kurkistaa kirjahyllyysi, millaisia kirjoja sieltä löytyy? Vaikuttaako lukemasi kirjat omaan tekstiisi?

Kirjahyllyistäni löytyy kirjoja laidasta laitaan. Aiemmin luin paljon scifiä (Alastair Reynoldsia ja Philip K. Dickiä erityisesti), sittemmin trillereitä ja kauhua (pitkät rivit Stephen Kingiä ja Marko Hautalaa). Tuttujen kirjailijoiden kirjoilla on myös oma hyllynsä. Viime aikoina olen yrittänyt panostaa suomalaiseen kirjallisuuteen. Luen myös nuortenkirjoja ja klassikkoja, mielentilasta riippuen. Lukeminen vaikuttaa varmasti kirjoittamiseeni, mutta genrejä ja kirjailijoita vaihtelemalla uskon, ettei kenenkään muun ääni kuulu läpi tekstistäni. Valitsen luettavia kirjoja usein sen mukaan, mistä olen kirjoittamassa, mutta liian lähelle tulevia kirjoja en halua lukea kirjoitusprosessin aikana.

Mitä seuraavaksi? Joko mielessäsi kehittyy uusi tarina?

Mielessä pyörii jo useampi tarina, ja suurin ongelma on, että pitäisi valita niistä yksi, johon keskittyä. Yksi käsis on jo varsin pitkällä, se on hyvin erityyppinen kuin Vain huonoja vaihtoehtoja. Ehkä jossakin kohtaa kirjoitan myös sairaalaan sijoittuvan käsiksen, se kun on nykyään minulle terveyskeskusta tutumpi ympäristö.

Jos sinun pitäisi antaa kolme vinkkiä omasta kirjasta haaveilevalle, mitkä ne olisivat?

Kirjoita paljon, älä anna periksi. Lue paljon. Hanki kirjoittajaporukka, jolta saat tukea ja palautetta, tai mene kirjoittajakurssille – kunhan pääset saamaan ja mieluiten myös antamaan palautetta.

Mistä lukijat tavoittavat sinut parhaiten?

Facebookista (Kirjailija Emma Luoma), Instagramista (kirjailija_emmaluoma) tai sähköpostilla (kirjailija_emmaluoma@outlook.com). Sähköpostiosoite löytyy myös kotisivuiltani (emmaluoma.com).

 

Linkki Myllylahden haastatteluun

Kuva: Alviira Harju

 

 

Eeva Klingberg

Eeva Klingberg

Kirjan nimi joka kuvaa minua parhaiten: Onnelliset ihmiset lukevat ja juovat kahvia.

Kirjoita kommentti