Kuvakirjoja herkkyydestä

Kuvakirjauutuuksissa huomioidaan lasten moninaisuus monella tapaa. Viime vuonna julkaistiin kolme kotimaista, herkkyyttä käsittelevää lasten kuvakirjaa. Erityisherkkyys tai aistiherkkyys on ominaisuus, josta aikuisille on julkaistu lukuisia tietokirjoja. Elain N. Aron on kirjoittanut muun muassa teokset Erityisherkkä ihminen, Erityisherkkä vanhempi ja Erityisherkkä lapsi.

Tässä artikkelissa vinkatut kuvakirjat puhuttelevat niin aikuista kuin lastakin. Niihin kannattaa tutustua ryhmässä, satuhetkessä tai kaikessa rauhassa itsekseen. Merkittävää ei ole diagnosointi, vaan lasten moninaisuuden ymmärtäminen ja kunnioittaminen. Kuinka kannustaa nirsoa ruokailijaa uusien makujen äärelle? Kuinka rohkaista erityisherkkää lasta?

Apua, sukissani on lohikäärmeitä! : satuja aistiherkkyyksistä / Annika Hämynen, kuvitus: Johanna Lehtomaa (2022)

Neljä tarinaa aistiherkän Kaiku -nimisen lapsen arjesta. Kaiku on päiväkoti-ikäinen lapsi, jonka jaloissa sukat tuntuvat inhottavan kuumilta ja kutittavilta. Päiväkodin äänimaisemasta tulee päähään muurahaisten lailla kihiseviä ”ääniäisiä”. Onneksi päiväkodissa voi laittaa päähän kuulosuojaimet ja kun kuhina käy ylivoimaiseksi, osaa äiti kääriä Kaikun peitosta rauhoittavan kääryleen.

Ihastuttava kuvakirja valottaa aistiyliherkkyyden kokemusta myös lapsen läheisille ja vanhemmille. Erityisen ihanaa on, että kirjassa ei missään vaiheessa kutsuta tai millään tapaa diagnosoida päähenkilöä aistiherkäksi, tai sukupuoliteta Kaikua. Lehtomaan kuvituksen pehmeät tekstuurit ja pyöristetyt muodot sopivat kuvakirjaan täydellisesti.

Varaa kirja täältä

Kettu ja hiljaisuus / kirjoittanut Reetta Niemelä, kuvitus: Eri Shimatsuka 2022

Ketulla on suuret ja hyvin herkät korvat. Se asuu metsän onkalossa, jonne joutuu koko ajan kaivautumaan syvemmälle pakoon metsän kovia ääniä. Äänet sattuvat ketun korviin ja on harmillista säpsähdellä kaiken aikaa. Otso nalle neuvoo laittamaan pikkurillit korviin mutta eihän sitä voi kaikkea päivää kulkea sormet korvissa. Kettu lähtee etsimään hiljaisuutta ja löytääkin sitä yllättävistä paikoista. Tärkeää on kuitenkin myös, että lopulta kettu uskaltaa sanoa muille metsän eläimille, että olkaa hiljaa. Metsässä sovitaankin, että meluisia asioita tehdään vain tiettyyn aikaan päivästä ja silloinkin tarjolla on korvatulppia.

Erityisherkkyyttä käsittelevän tarinan avulla voi etsiä itselleen sopivia hiljentymisen tai rauhoittumisen paikkoja. Voisiko sohvatyynyistä rakentaa oman rauhoittumisonkalon? Shimatsukan värien käyttö on harmonista ja ääriviivaton piirrostyyli tukee kirjan teemaa, sitä on rauhallista katsella.

Varaa kirja täältä

Näkymätön reppu / Maria Vilja (2022)

Rosalin selässä on näkymätön reppu. Repussa hän kantaa kaiken mitä aistii, kaiken mikä ärsyttää tai ihastuttaa, kaiken mitä hänelle kerrotaan. Elämä erityisen repun on välillä hankalaa. Eräänä päivänä se alkaa aamusta saakka vain kasvamaan ja kasvamaan kunnes se purkautuu räjähdyksen omaisesti. Kiukku ryöpsähtää ja Rosali raivoaa, onneksi isän sylillä on rauhoittava vaikutus. Isä antaa Rosalille luvan olla vihainen ja väsynyt, mutta kertoo että tunteet menevät kyllä ohi. Reppua voi keventää monella tapaa: joskus olemalla yksin omassa rauhassa, joskus puhumalla jollekulle, joka kuuntelee.

Kirjan ansiokkaassa kuvituksessa on monenlaista viivaa ja piirrosjälkeä. Näkymättömiä ja läpinäkyviä asioita kuvataan hienosti, sopien moniaistiseen teemaan. Kirjan värimaailma on viehättävän harmoninen syreenin ja roosan, lämpimän oranssin ja vaalean sinisen sävyissä.

Varaa kirja täältä

Kirjan nettisivuilta www.nakymatonreppu.fi löydät paljon lisätietoa ja kirjailijan huolellisesti valmistelemia lisätehtäviä, joiden avulla teet lukuhetkestä toiminnallisen satutuokion.