Suvi Ahola: Lukupiirien aika : yhteisöllistä lukemista suomalaisissa lukupiireissä. Avain 2013.

Kirsi Ranin: Lukupiiri : kirjoista keskustelemisen elämää muuttava taika. Nemo 2021.

Lukupiiri on vähän niin kuin rikollisjärjestö: ilmiö ei ole julkinen, joten tilastointi on mahdotonta. Voi vain arvailla monta lukupiiriä Suomessa on. Monet lukupiirit ovat lyhytikäisiä, jotkut jatkavat toimintaansa vuodesta toiseen.

Suvi Aholan kirja perustuu hänen tekemäänsä opinnäytteeseen, jossa aineistona oli muutama sata tietonsa antanutta lukupiiriä. Suomalaisia lukupiirejä verrataan ulkomaisiin. Suomessa lukupiirejä ei ole tutkittu, sen sijaan lukemista kyllä, kuten esimerkiksi Katarina Eskola. Kirsi Raninin kirjassa on käytetty lähinnä hänen vetämäänsä Kirsin Kirjanurkkaa ja tämän lisäksi paria muuta lukupiiriä.

Lukupiirit ovet perintöä lukuseuroista, niillä on siis sama esi-isä kuin kirjastoilla. Ahola yhdistää lukupiirit suomalaiseen lukuperinteeseen yleisemminkin.

Lukupiirissä on kyse ystäväjoukosta, joka kokoontuu säännöllisesti keskustelemaan kirjasta, jonka kaikki ovat (toivottavasti) lukeneet. Kokoontumispaikka saattaa vaihdella, tai olla aina sama. Kokoontumisessa saatetaan tarjota juomaa ja ruokaa, joskus jopa kirjan tylliin sopivasti! Lukupiiri saattaa olla suljettu tai avoin kaikille. Se saattaa yhdistää jonkun instituution (vaikkapa työpaikan tai naapuruston) ihmisiä. Kirjaston lukupiirit ovat avoimia kaikille, eivätkä edellytä ennakkoon ilmoittautumista tai muita muodollisuuksia.

Aholan ja Raninin kirjoissa käsitellään lukupiirin järjestämistä, paikan valintaa, tarjoilua jne. Raninin teoksessa oli hauska ajatus: Kirsin kirjanurkassa käsitellään joskus dekkareita: niiden arvosteluun on kehitetty kysymyssarja, jolla jokaista luettua kirjaa koetellaan.

Varsinkin Raninin teoksessa on paljon sitaatteja, joissa kerrotaan miksi lukupiiri: tulee luettua kirjoja, joita ei muuten lukisi, lukeminen on erilaista, kun tietää, että edessä on keskustelu, kirjasta saa enemmän irti, kun sen käy läpi ryhmässä.

Aholan kirjassa on kuvattuna useamman lukupiirin yksittäinen istunto (ja vertailukohtana kustantajan oma kuvaus kirjasta).

Lukupiirit ovat muodikas ilmiö: hyvä, että ne päätyvät kirjoihin ja kansiin.

Mikko Airaksinen

 

Mikko Airaksinen

Olen johtava kirjastopedagogi Ison Omenan kirjastosta. Luen laajalti kauno- ja tietokirjallisuutta.

Kirjoita kommentti