Matias Riikonen: Matara. Teos, 2021.

En tiennyt kirjasta mitään tarttuessani siihen. Huomasin joutuneeni outoon maailmaan.

Joukko nuoria on jokavuotisella kesäleirillä opistorakennuksessa. He leikkivät läheisessä metsässä, jonne on perustettu useita valtakuntia, mukaan lukien tasavallan lopun Roomaa jäljittelevä Matara. Valtakunnat kahinoivat sisäisesti, mutta myös toistensa kanssa. Matarassa senaattorit, optimaatit, plebeijit ja orjat hoitavat tehtäviään. Roomassa käydään valtataistelua, merkkihenkilöiden luonteet, myös vikoineen, korostuvat. Tarkat säännöt määrittävät toimintatavat.

Välillä lähdetään omasta leiristä metsään. Vaikkapa vihollista etsimään. Metsää kuvataan äärimmäisen tarkasti. Tässä vaiheessa käytetään paljon merkillisiä sanoja: saamelaisia ja karjalaisia metsästystermejä. Lukija mietti, haluaako hän vain nauttia tekstin virtauksesta ylitseen, vai tarkasteleeko hän saamen- ja latinankielisiä termejä sanakirjan voimalla.

Tarina kasvaa väkivaltaiseksi vallanhimon myötä.

Aikuiset loistavat poissaolollaan. Vaikka päähenkilöt ovat lapsia, orastava seksuaalisuus myönnetään. Keskeisessä roolissa ovat kaksi veljestä ja heidän ystävyytensä.

Kirja tuo mieleen Goldingin romaanin Kärpästen herra (1954), paitsi että tässä pääosassa ei ole hallitsematon luonnollisuus, vaan sen lisäksi myös kulttuurinen perintö. Parempi vertauskuva onkin Ferenc Molnárin romaani Koulupoikia. Mutta tämä onkin jo ulkopuolelle viittaamista.

Mikko Airaksinen

Mikko Airaksinen

Olen johtava kirjastopedagogi Ison Omenan kirjastosta. Luen laajalti kauno- ja tietokirjallisuutta.

1 kommentti

  1. Kerttuli Karonen 7.4.2022 klo 09:18

    Kirja on ekana lukulistallani, kun se oli HELSY:n viime lukupiirissä. En ollut lukenut sitä, mutta lukupiirin keskustelusta ymmärsin, että kannattaa lukea. Ja yhdellä ja toisella oli vertauskohtana omia lapsuuden kokemuksia vastaavista pienimuotoisemmista puuhista. On minullakin.

Kirjoita kommentti