Kazuo Ishiguro: Ole luonani aina. Suom. Helene Bützov. Tammi 2005.

Kazuo Ishigurolta on suomennettu 9 kirjaa. Hänen kirjansa ovat hyvin erilaisia, ei ihme, että hän kirjoittaa hitaasti. Ishiguro muutti 5-vuotiaana Japanista Englantiin. Hänen ensimmäiset kirjansa tapahtuvat Japanissa, seuraavissa siirrytään Englantiin. Ishiguro sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 2017.

Kirjassa Ole luonani aina joukko lapsia opiskelee hienossa englantilaisessa sisäoppilaitoksessa. He eivät muista aikaa ennen sitä. He ovat klooneja, heillä ei ole vanhempia, perheitä, koulun ulkopuolisia tuttavuuksia. Ainoiksi ihmissuhteiksi nousevat luokkatoverit ja opettajat, ”valvojat”. Ainoat omaisuusesineet koostuvat kirpputorilta ostetusta merkityksettömästä sälästä.

Kirjan lapset, varsinkin ystävykset Kath, Ruth ja Tommy kuvataan aivan tavallisina lapsina mielenliikkeineen ja puuhineen.

Lukijalle, samoin kuin ystävyksille itselleenkin avautuu hitaasti kauhea kohtalo, johon klooneja valmistellaan. Voiko se olla totta? Vai onko olemassa kuitenkin toivonkipinä?

Ole luonani aina  luettiin Tapiolan kirjaston lukupiirissä. Kirja herätti pitkän keskustelun. Kirjaa käsiteltiin monelta eri kannalta ja useimmat pitivät siitä. Paljon pohdittiin sitä, mitä tarina loppujen lopuksi symboloi.

Ishiguron kirjasta on tehty myös elokuva.

Seuraavan kerran Tapiolan kirjaston lukupiiri kokoontuu kirjaston Heikki-tilassa 2.11.2021 klo 11–13. Tällä kertaa on aiheena vapaavalintainen Hanna Haurun kirja.

Mikko Airaksinen

 

 

Mikko Airaksinen

Olen johtava kirjastopedagogi Ison Omenan kirjastosta. Luen laajalti kauno- ja tietokirjallisuutta.

Kirjoita kommentti