Kim Thúy : ru
(ranskankielisestä alkuteoksesta kääntänyt Marja Luoma; Gummerus, 2019)

Kirjailija on syntynyt Vietnamissa, mutta pakeni sieltä lapsena perheensä kanssa ja on nykyisin kanadalainen. Hänen runollinen romaaninsa on omaelämänkerrallinen ja minun olikin todella vaikea erottaa sen lyhyiden mietiskelyiden tai muisteloiden minä-henkilöä kirjailijasta. Muistot, fiktiiviset tai todelliset, hyppivät edestakaisin ajassa ja ovat hyvin pirstaleisia ja osittain eri tyylisiäkin, mutta kiinnostava ja tunnelmallinen henkilökuva niistä piirtyy.

Pitäisin tästä teoksesta paljon kauniin kielen ja mielenkiintoisen aiheen takia, mutta haluaisin kysyä kirjailijalta, onko minä-henkilön sisäistetty rasismi ripauksella misogyniaa tarkoituksellista vai alitajuista. Kirjan päähenkilö on syntynyt rikkaaseen sukuun, joka elää hulppeassa palatsissa palvelijoiden ympäröimänä. Suku menettää osan omaisuudestaan ja päähenkilö pakolaisuuden myötä kouluttautuu Kanadassa. Hän palaa rikkaana ja kouluttautuneena Vietnamiin työskentelemään sukulaisten yrityksessä, jonka kautta Vietnamiinkin jäänyt suvunhaara on uudelleen rikastunut. Yhdessä muistossa hän kertoo säälineensä hyvin kaunista tyttöä, joka myy katukeittiössä lankonsa kanssa keittoa ja tarjoutuneensa ottamaan tytön siivojakseen, jotta tyttö saisi käydä koulua. Ja toteaa että tyttö ei ota tilaisuudesta vaarin toisin kuin hän itse. Mutta itselleni tuli mieleen että ehkäpä tyttö mieluummin on itsenäinen yrittäjä kuin palkollisena siivojana toisen käskytettävänä. Tai ehkä hän epäilee joutuvansa vieraan naisen lupauksien kautta ihmiskaupan uhriksi, varsinkin jos on niin kovin kaunis. Ja minä-henkilö on syntynyt koulutetuille vanhemmille, jotka tekevät kaikkensa antaakseen hänelle mahdollisuuden kouluttautua, ja samoin hänen sukulaisensa auttavat häntä. Minulle tulee tunne, että tässä yläluokkainen ihminen kuvaa alentuvasti köyhiä kouluttamattomia vietnamilaisia ja se pilaa kirjan minulta. Voi olla siis että olen täysin väärässä, mutta koen että kirjassa voimistetaan stereotypiaa siitä, että aasialaiset naiset ovat nöyriä ja alistuvia.

Kaikesta tästä huolimatta sanoisin, että kirjan lukeminen kannattaa, mutta kannattaa pohtia myös sitä, että kirjailija ja/tai kirjan päähenkilö on pakolaisuudestaan huolimatta yläluokkaisesta taustasta – mitä se merkitsee hänen asenteelleen vietnamilaisia kohtaan?

 

Meerit Heiskanen

Meerit Heiskanen

Lapsuus Diana Wynne Jones, nuoruus Ursula Le Guin, aikuisuus Ann Leckie, vanhuus vielä kysymysmerkki. Tällä hetkellä vaikutan Tapiolan kirjaston aikuistenosastolla ja Kibecon coniteassa.

Kirjoita kommentti