Sarjakuva ilmestyi alun perin ranskaksi vuonna 2003. Se tuntui heti mielenkiintoiselta, kertoohan se maasta, josta ei tiedetä juuri mitään. Jostain syystä en kuitenkaan etsinyt sitä käsiini vaikkapa englanninkielisenä käännöksenä. Nyt kuitenkin tartuin siihen, kun se tuli Sellon kirjaston Sarjakuvakerhon ohjelmaan.
Päähenkilö tekee animaatiota. Pariisissa piirretään vain avainpiirrokset, halpamaassa tehdään niiden väliin tarvittavat kuvat, jotka mahdollistavat animaation toiminnan. Halpamaaksi on tullut Kiinan sijasta Pohjois-Korea. Guy Delisle saapuu maahan, joka on täysin yksisuuntaistettu. Missään ei ole valoja – paitsi Suuren Johtajan muistomerkeissä. Missään ei saa liikkua, paitsi oppaan kanssa. Kaikki mahdollisuudet kommunikoida vapaasti korealaisten kanssa evätään. Oppaan seurassa taas pääsee näkemään vain hyvin valittuja kohteita. Aution pääkaupungin puhtailla kaduilla ja maaseutua halkovilla moottoriteillä on tuskin ketään. Valtavia suuruudenhulluja rakennuksia pystytetään ja usein ne jäävät ilman käyttöä. Joka puolella on ”vapaaehtoisia” tekemässä orjatyötä alkeellisin välinein. Kaikki mahdollinen on valjastettu propagoimaan Suurta Johtajaa ja Rakasta Johtajaa. Väestöä pidetään kauhun vallassa rangaistuksen pelolla ja ylläpitämällä vainoharhaa joka paikassa lymyävistä vakoojista. Guy yrittää epätoivoisesti miettiä uskovatko ihmiset puheisiinsa oikeasti. Kaikkein pöyristyttävin on selitys sille, miksi missään ei näy vammaisia (s. 136).  Muutaman kerran Guy uskaltautuu sanomaan oppaan kuullen mielipiteensä.
Pohjois-Korean saama jättimäinen ruoka-apu jaetaan poliittisin perustein ja pönkittää siten hirmuvaltaa.
Tarinassa on päällimmäisenä tylsyys: kun minnekään ei saa mennä ja mitään ei saa tehdä, on yritettävä saada ajankulua vaikka mistä. Vähien muiden ulkomaalaisten kanssa seurustelusta tai paperilennokkien lennättämisestä.
Yhdessä kohdassa Guy kysyy: mikä on se laulu, joka soi aina taustalla biljardisalilla? Ja hän hyräilee pätkän malliksi. Opas laulaa: ”Anyoo na to yo suuuuki Kim Jong-Il sunyo chuu”.  -”Ei se tuo ole” ”Yann-chi chinicheee Kim Yong-II shyuu…?” – ”Ei lähelläkään”. – ”Anshiiii-yi banyuu che Kim Jong-Il Doongji” -”Eip”. ”Mi soyooo aniyoo che Kim Jong-Il aniyooo”. – ”Ihan eri laulu”. – ”Motaaachi ati yuuuu tai Kim Jong-Il tayuuu” … tämä jatkuu loputtomasti. Vitsin ymmärtämiseen ei tarvita korean kielen taitoa.
Sarjakuva osoittaa taas vahvuutensa ilmaisumuotona. Erikoisten seikkailujen, tunnelmien ja maisemien välittäjänä lukijalle. Yksinkertainen, mutta ilmeikäs piirrostyyli tuo hyvin esiin tarinan välittömän tunnelman.
Pjongjangia käsiteltiin Sellon kirjaston sarjakuvakerhossa 13.3. Sarjakuvakerho kokoontuu kerran kuussa tiistaisin klo 18–19:30 kirjaston ylemmän kerroksen kulttuuritilassa. Seuraava tapaaminen on 17.4., jolloin nähdään kirjaston Akseli-salissa elokuva Waltz with Bashir. Siitä seuraava tapaaminen on 15.5. taas Kulttuuritilassa ja aiheena on Ville Tietäväisen albumi ”Näkymättömät kädet”.
”Totta puhuen minä ihmettelen noin yleensäkin melkein koko ajan, mitä kiinalaiset mahtavat ajatella”.
 Animaation teko kiinassa on erilaista kuin Pohjois-Koreassa. Kun saa kulkea vapaammin, on enemmän kielivaikeuksia, kun pakollisen tulkin kanssa liikkuessa. Kiinassa on likaista ja jatkuva väentungos. Kuin lasten kuvakirjoissa, lukija saa hupia etsimällä tarinan päähenkilöä kuvien ihmismassasta. Myös Kiinassa on rajoituksia ja tarvitaan papereita, tai välillä ollaan tulkin kanssa niin tiiviisti, että tämä seuraa vessaan asti. Mutta välillä taas saa olla vapaammin. Guy käy Hong Kongissa, jossa hän tuntee olevansa kuin Tintin seikkailuissa.
Myös kiinassa on tylsää, muita ulkomaalaisia on vähän ja hotellihuoneet ovat kaikkialla samanlaisia. Riemua on saatava vaikka siitä, kun näkee ihmisen liukastuvan banaaninkuoreen. Animaattorina ja sarjakuvanpiirtäjänä toimiva Guy ei ollut koskaan nähnyt sen tapahtuvan oikeasti.
Tällä kertaa Guyn vaimo lähtee Burmaan Lääkärit ilman rajoja -järjestön edustajana. Guy saa viettää aikaa Rangoonissa pikku pojan koti-isänä. Jälleen ollaan diktatuurimaassa. Lupia odotetaan, viestejä sensuroidaan, Ladyn, eli kotiarestissa olevan Aung San Suu Kyin taloa ei voi lähestyä. Guy piirtää sarjakuvaa, kunnes käsi kipeytyy. Burman ilmastossa riittää ihmettelemistä, samoin buddhalaisissa tavoissa. Tiukasta sensuurista huolimatta kansa on selvillä hallinnon juonittelusta ja kähminnästä. Guy saa kuulla lintuinfluenssasta ja meinaa joutua hysterian valtaan.
Erityisesti mieleen jäi vielä paikallinen vesifestivaali ja tieto siitä, että Burmassa on maailman oikeanpuoleisin liikenne.
       Mikko Airaksinen
Asiasanat:

Vieraileva kirjoittaja

Kirjavassa satamassa saa äänensä kuuluviin myös moni kirjoittaja, joka ei avusta blogia säännöllisesti. Vierailijat voivat olla Espoon kirjaston työntekijöitä, kirjailijoita tai muita kirjoittajia, joilla on sanottavaa kirjoista ja kirjastoista.