Kuolevaisuus

Christopher Hitchens: Kuolevaisuus. Suom. Hannu Poutiainen. Basam Books, 2013.

Christopher Hitchens (1949–2011) oli kirjailija, esseisti, pamfletisti, toimittaja, kolumnisti, jne. Hitchens tuli tunnetuksi viimeistään kirjastaan Jumala ei ole suuri. Kuinka uskonto myrkyttää kaiken (suom. 2008). Esimerkkejä hänen lyhyemmistä kirjoituksistaan löytyy kokoelmasta Rakkaus, köyhyys ja sota (Avain 2007). Ensin mainitussa kirjassa on varsin kelvollista uskonnonvastaista argumentointia, mutta toisaalta myös (amerikkalaistyylistä?) tapaa paiskoa lukijaa argumentilla toisensa jälkeen ilman että yhteenkään niistä syvennytään. Jälkimmäisessä viehättää aiheiden moninaisuus ja tekstin terävyys.

Tieto Hitchensin syövästä herätti tietysti riemua uskovaisten verkkosivulla. Eräskin kysyi, onko muka sattumaa, että Hitchens sairastui kurkkusyöpään, eli juuri sen elimen kohdalle, jolla hän pilkkasi Jumalaa. Pedantti voisi sanoa, että Hitchensin sairaus ei ollut kurkkusyöpä, hän ei pilkannut niinkään Jumalaa kuin uskovaisten logiikkaa ja mahdollinen puhekyvyn menetys ei estäisi häntä kirjoittamasta.

Viimeisessä kirjassaan kirjoittaja käsittelee erilaisia aiheita, kuten rukousta, sitä miten sairastuneille puhutaan, hahmottelee etiikkaopasta sairastuneen kohtaamiseen, kuvaa miten sairastuminen siirtää ihmisen toiseen maailmaan, toisen kielen pariin.

Lukija saa tietää, miltä hoidot tuntuvat. Hitchens pohdiskelee, olisiko suostunut niihin, jos olisi tiennyt etukäteen niiden kivulloisuudesta ja sivuvaikutuksista. Hän kuvaa kuinka vanhuuden vaivat tulevat viikoissa, sen sijaan että siihen kuluisi vuosikymmeniä. Hän tuntee itsensä narkkariksi hoitajien turhaan etsiessä toimivaa suonta. Hän kuvaa pettymystään siitä, ettei pääse tyttärensä häihin Englantiin. Sitten hän tajuaa, ettei koskaan tule näkemään kotimaataan. Hitchens oli nimittäin syntyjään englantilainen, vaikka eli suurimman osan elämästään Yhdysvalloissa.

Hitchens pohtii erilaisia tapoja lähestyä kuolemaa ja koettelemuksia. Hän pohtii Nietzscheä ja erittelee lauseen ”mikä ei tapa, vahvistaa” kelvottomuutta. Kirjan viimeinen osa koostuu erillisistä pohdinnoista.

Kuolevaisuus-teoksessa on Hitchensin kollegan esipuhe ja hänen vaimonsa kirjoittama jälkisana.

Mikko Airaksinen