Miksi en enää puhu valkoisille rasismista
Reni Eddo-Lodge: Miksi en enää puhu valkoisille rasismista. Suom. Saana Rusi. Gummerus 2021.
Reni Eddo-Lodge on nuori englantilainen toimittaja, joka kirjoittaa feminismistä ja rakenteellisesta rasismista. Hänen kirjansa on myynyt erittäin hyvin. Nimi on tahallisen provosoiva.
Kirjan ajatus on, että ihmisen voi olla vaikeaa tunnistaa etuoikeuttaan. Useimmille valkoisille on turha puhua rasismista, kun toinen voi kiistää koko ilmiön, kiistää valkoisen etuoikeutensa, epäillä kertojan kokemusta ja surua. Mikäli valkoinen kuitenkin alkaa ymmärtää mitä sanotaan, hän saattaakin saada oudon primitiivireaktion ja käyttäytyä huonosti. Valkoisille puhuminen aiheesta on siis useimmin vaikeaa. Reni Eddo-Lodge ei tarkoita, että hän oikeasti haluaisi vaieta, vaan hän haluaa korostaa tehtävän vaikeutta.
Valkoisilla on varaa olla perehtymättä rasismin historiaan, vaikka valkoinen etuoikeus on ongelmien ydin. Eddo-Lodge sen sijaan on perehtynyt asiaan hyvin. Mustia on raahattu Englantiin orjina 1500-luvulta asti, Englanti kävi orjakauppaa kauemmin kuin mitä se on sen jälkeen ollut käymättä sitä. Molempiin maailmansotiin houkuteltiin ihmisiä Englannin siirtomaista, niin työntekijöiksi kuin tykinruuaksikin, myös mustia Jamaikalta. Heidät houkuteltiin katteettomilla lupauksilla, mutta kummankin sodan jälkeen heidän haluttiin poistuvan. Koska valkoisuus on normi, mustat koetaan poikkeavina ja vaarallisina.
Eddo-Lodge kertoo suuren määrän esimerkkejä rasismista. Tyypillistä on kääntää keskustelu epäoleellisuuksiin, jos mustien ongelmista yritetään puhua.
Nuorena Eddo-Lodge kiinnostui feminismistä. Hän luki alan klassikoita ja yhtäkkiä tuntui, että hänen ongelmistaan puhutaan. Hän osallistui feministisiin tilaisuuksiin ja pettyi. Läsnä oli valkoisia feministejä, jotka eivät halunneet kuulla rasismista, koska ”tämä ei ole oikea paikka sille keskustelulla”. Eddo-Lodge ”hajottaa” tai ”häiriköi”. Mutta hän ei pysty erottamaan sukupuolista syrjintää ja rasismia, ne molemmat ovat osa hänen kokemustaan.
Toisinaan hänelle sanotaan, että oleellisempaa olisi puhua luokkaeroista kuin rotusyrjinnästä. Mutta koska mustat ovat yliedustettuja köyhemmissä tuloluokissa, tämäkin ongelma kietoutuu rasismiin. Tätä saman ongelman heijastumista kaikille tasoille sanotaan intersektionalismiksi. Sana on siis alun perin lähtöisin mustien naisten kokemuksesta.
Kirjan jälkisanoissa päivitellään oikeistopopulismin voittokulkua Euroopassa. Suomikin mainitaan tässä yhteydessä.
Mikko Airaksinen
