Monty Pythonin Maailma Monty Pythonin mukaan

Monty PythoninMaailma Monty Pythonin mukaan. Tekijät Graham Chapman, John Cleese, Terry Gilliam, Eric Idle, Terry Jones, Michael Palin, toimittanut Bob McCabe. Like,

Ensimmäinen painos 2008, minulla oli käytössäni pienempi pokkarilaitos vuodelta 2012.

”Always Look on the Bright Side of Life” – laulavat ristiinnaulitut räävittömässä komediassa Brianinelämä. Keitä ovat nämä koomikot, jotka eivät kumarra mitään eivätkä ketään? Vuonna 1969 alkoi tv-sarja nimeltään Monty Pythonin lentävä sirkus. Tämä alku ei noussut kuitenkaan tyhjästä. Kirjassa koomikot kertovat vuorotellen lapsuutensa, opiskeluaikansa ja aiemmat työkokemuksensa ajalta ennen kuin rupesivat tekemään mainittua tv-sarjaa.

John Cleesen osuudessa on tahatonta komiikkaa, joka liittyy numerotaidottomuuden ja oikolukemattomuuden yhdistelmään. Cleesen vanhemmista toinen syntyi 1893 ja toinen 1893, joten heillä oli kuusi vuotta ikäeroa. He menivät naimisiin vuonna 1923 ja heidän poikansa syntyi 13 vuotta myöhemmin 1939. Lienevätkö luvut olleet päin prinkkalaa jo alkuteoksessa? Cleese muuten inhosi koulussa ranskan opiskelua, sillä ranskaa äännetään eri tavalla kuin kirjoitetaan. Aika paljon sanottu henkilöltä, jonka äidinkieli on englanti.

Kavereiden nuoruudenkuvaus on hieno ajankuva pula-ajan Englannista. Eri-ikäiset ja eritaustaiset pojat pääsevät sodan jälkeisenä aikana opiskelemaan Oxfordiin ja Cambridgeen. Lisäksi ryhmässä oli yksi amerikkalainen jäsen. Tekstissä seurataan tarkkaan komiikan kehitystä: milloin tuli mahdolliseksi pilkata pääministeriä avoimesti jne. Räävittömän komiikan esiinnousu yhdistetään Britannian imperiumin romahtamiseen. Englantilainen tiukkuus ja arvokkuus muuttuivat yhtäkkiä komiikan kohteiksi.

Ryhmään teki suuren vaikutuksen erilaiset teatteri- ja muut ryhmät – kuten vaikkapa Oxfordin OUDS ja toisaalta tv-ohjelmat. Pojat hakivat tulevaisuutta kuka teatterista, kuka piirtäjänä, kuka televisiosta, kuka elokuvasta. Erilaisilla työpaikoilla oli myös tehtävänsä, kuten BBC:n ammattimaisen luovalla ilmapiirillä.

Monty Pythonin tavaramerkiksi muodostui komiikka, joka ei perustunut huippukohtaan vaan jatkuvaan tajunnanvirtaan. Tällaisen esikuvana oli Spike Milligan. Komiikka ei myöskään perustunut toistuviin vakiohahmoihin.

Koko ryhmä ei ollut alun pitäen tajunnanvirtatekniikan kannalla, vaan oli alussa erimielinen. Ryhmän jäsenet kirjoittivat sketsejä yksin ja kaksin ja sitten kokoontuivat yhteen koostamaan siitä ohjelman. Vaikka kaikki taiteilijat haluavat mielellään näkyä ruudussa, ilmeisesti ainoa asia, josta ryhmä ei koskaan riidellyt oli se, kuka esiintyy missäkin sketsissä.

Ryhmän yhtenäisyyttä rikkoi yksittäisen jäsenen alkoholismi. BBC alkoi kiinnostua komediasta ja sensuroida sitä. Kokeilut tv-sarjan viemisestä Saksaan, Kanadaan ja Yhdysvaltoihin herätti merkillisiä kulttuurikonflikteja. Monty Pythonille selvisi, ettei BBC:lle tv-sarjaa tekemällä lyödä rahoiksi. Tähtäimeksi tuli elokuvan tekeminen.

Brianin elämä-elokuvaa tehdessä näkyi taas yhteistyön voima. Elokuvaan ei meinattu saada rahoitusta, sillä rahoittajat pitivät riskaabelina ajatusta tehdä pilaa Jeesuksesta. Ja juuri Jeesuksestahan ei elokuvassa tehdäkään pilaa vaan jokseenkin kaikesta muusta. Montypythonilaiset eivät halunneet pilkata Jeesusta, vaan uskonkiihkoilua ja oman edun ajamista uskonnon varjolla. Lopulta Beatlesin George Harrison panttasi talonsa ja tavaransa, jotta elokuva saatiin kuvatuksi. Harrisonin motiivina oli, että hän oli lukenut käsikirjoituksen ja halusi nähdä elokuvan. ”Maailmanhistorian kallein elokuvalippu”, Pythonit totesivat. Elokuvantekoon he valmentautuivat huolellisesti lukemalla Raamattua ja aikakauteen liittyvää kirjallisuutta.

Brianin elämää pidetään yleisesti onnistuneena elokuvana. Pythoneita hämmästytti uskonnollisilta tahoilta tuleva kritiikki, varsinkin niiltä, jotka eivät olleet nähneet elokuvaa. Seuraava elokuva olikin sitten Elämän tarkoitus.

Lopussa vielä pohditaan, mitkä tekijät vaikuttavat elokuvien onnistumiseen tai epäonnistumiseen, mistä johtuu, että ryhmän yhteistyö päättyy. Kirja on sekoitus päätöntä kohellusta, analyyttista suunnitelmallisuutta ja kiintoisaa ajankuvaa.

Mikko Airaksinen