Mirkka Lappalainen: Pohjolan leijona. Kustaa II Aadolf ja Suomi 1611-1632.

Kun Kustaa II Aadolf nousi valtaan, oli tilanne Ruotsissa ja varsinkin Suomessa huono. Maa oli köyhä, sen armeija olematon, virkamiehet olivat epäpäteviä väkivaltaisia ja täysin ilman valvontaa. Tämä kaikki oli Suomessa vielä kärjistyneenpää. Lisäksi Venäjän tilanne oli sekava ja suomalaisia epäiltiin Ruotsin kruunua tavoittelevan Puolan Sigismundin kannattajiksi.

Mikäli kuningas Kustaa II Aadolf kuolisi, ei hänellä olisi perillistä, mitä tilannetta Sigismund ilman muuta hyödyntäisi. Lisäksi kuningas vaaransi henkensä jatkuvasti taistellen eturintamassa.

Valtakunnassa ei pienintäkään asiaa saatu hoidettua ilman että kuningas oli paikalla.

Mirkka Lappalainen piirtää kuninkaasta sympaattisen, ennakkoluulottoman, ystävällisen muotokuvan. Toisaalta kuningas uskoi sodankäyntiin ja uskonnossa tiukkaan puhdasoppisuuteen.

Kustaa II Aadolfin hallintokauden aikana perustettiin useita uusia kaupunkeja, uusia oikeusistuimia, uudistettiin armeijaa, hallintoa ja verotusta.

Samalla Venäjän uhka heikkeni ja sotien painopiste siirtyi keskiseen Eurooppaan. Kun Sigismundkin vielä kuoli ja kuninkaalle syntyi perillinen, olivat asiat paremmin. Perillinen oli tosin naispuolinen (Kristiina, tuleva kuningatar), mutta kuningas luotti häneen täydellisesti.

Kustaa II Aadolf kuoli Lützenissa vuonna 1632, hänelle tyypillisesti, eturintamassa, näkyvästi pukeutuneena, ilman suojahaarniskaa, musketinluoteihin ja miekaniskuihin. Mutta tämä ei enää johtanut valtakuntaa perikatoon, sillä kuningas jätti jälkeensä paljon vahvemman maan, kuin minkä oli aikanaan saanut.

Kirjassa käsitellään vielä ”hakkapeliitta” – myyttiä, mahtoiko tämä ilmaisu olla oikeasti käytössä? Entä luuliko kuningas todella olevansa Jumalan asialla?

Parasta kirjassa on täsmällinen ilmaisu ja pyrkimys kertoa lukijalle, millaista todella oli elämä 1600-luvulla. Teksti on jossakin kohtaa toisteista.

Mikko Airaksinen

 

 

 

 

 

Mikko Airaksinen

Mikko Airaksinen

Olen johtava kirjastopedagogi Ison Omenan kirjastosta. Luen laajalti kauno- ja tietokirjallisuutta.

Kirjoita kommentti