Maijastina Kahlos: Roomalaiset ja barbaarit. Otava, 2020.

Barbaareilla tarkoitettiin alussa kreikkalaisen sivistyksen ulkopuolella eläviä ihmisiä, sittemmin kreikkalais-roomalaisen.

Kreikkalaiset ja roomalaiset eivät määrittäneet barbaareja rodullisesti, vaan kielen ja tapojen mukaan. Meillä ei ole juurikaan muita tietoja gallialaisesta, britannialaisista tai germaaneista, kuin roomalaisilta tai kreikkalaisilta saadut. Nämä kuvaukset eivät tietenkään ole puolueettomia, vaan palvelivat kulloisenkin kirjoittaja etuja. Niinpä ei ole varmaa, mikä todella oli erona esim. gallien ja germaanien välillä – puhuivatko germaanit todella germaanista kieltä?

Barbaarit toimivat usein kreikkalais-roomalaisten peilikuvana ja edustivat ominaisuuksia, mitä näiltä puuttui tai johon nämä olivat vajoamassa. Näin barbaarit välillä olivat alkukantaisia ja julmia, välillä turmelukseen vajonneita, välillä aitoja ja luonnollisia ”jaloja villejä”.

Barbaarien annettiin usein palvella haluttua viholliskuvaa. Helsingin Sanomien arvostelija innostuu Kahloksen ”lanseeraamasta” hyvän vihollisen käsitteestä, vaikka tämä on kyllä entuudestaan tuttu ilmaisu.

Länsi-Rooman romahtaminen antoi aiheen lukuisille legendoille vaikkapa kuningas Arthurista tai valtakunnan romahduksen syistä, teos käsittelee myös näitä.

Mikko Airaksinen

 

Asiasanat: , ,
Mikko Airaksinen

Mikko Airaksinen

Olen johtava kirjastopedagogi Ison Omenan kirjastosta. Luen laajalti kauno- ja tietokirjallisuutta.

Kirjoita kommentti