Viisi. Viiltäjä-Jackin tuntemattomat uhrit

Hallie Rubenhold: Viisi. Viiltäjä-Jackin tuntemattomat uhrit. Atena, 2020. Suom. Mari Janatuinen.

Viiltäjä-Jack murhasi vuonna 1888 Lontoon köyhälistökaupunginosassa viisi naista silpomalla heidät kammottavalla tavalla. Tuntemattomaksi jäänyttä tekijää pidetään ensimmäisenä modernina sarjamurhaajana. Aiheesta on kirjoitettu valtavasti.

Rubenhold käy tarinaan uhrien kautta. Hänen tarkoituksensa ei ole ratkaista murhia vaan antaa uhreille kasvot. Hän vastustaa ilmausta, että uhrit olivat ”viisi prostituoitua”. He olivat äärimmäisen köyhiä ja pari heistä saattoi hetkittäin turvautua prostituutioon kaikkein suurimmassa epätoivossaan mutta ilmaus ”prostituoitu” ei oikein sovi useimpaan heistä.

Kirjoittajan mukaan kyse on tarinasta, joka edustaa viktoriaanista moraalia. Yksin jäävä/jättäytyvä nainen vajoaa köyhyyteen, sitten prostituutioon ja lopuksi murhataan. Naiset saivat, mitä ansaitsivat ja Viiltäjä on tarinan sankari. Koska meillä ei enää (kai) ole tarvetta samalle tarinalle, on siitä syytä luopua. Varsinkaan kun se ei ole tosi.

Kirja laajenee kuvaukseksi siitä, millainen oli köyhän naisen osa 1800-luvun lopun Lontoossa (tai Göteborgissa, yksi uhreista oli Ruotsista Englantiin emigroitunut). Naisen oli helppo pudota katuojaan ja lähes mahdotonta päästä sieltä enää ylös. Sattumus, kuten sairastuminen, avioero, työttömyys, alkoholismi, riitti.

Vaikka kirjoittaja välillä tekee tarpeettoman määrän oletuksia, kokonaisuudessaan kirja on onnistunut. Uhreista on saatu huomattava määrä tietoa.

Kirjoittaja ei käsittele itse murhaajaa tai murhia vaan todellakin vain uhreja. Oli jo aikakin, että he jäävät historiaan muinakin kuin viitenä uhrina. He olivat ihmisiä.

Hallie Rubenhold joutui kirjan julkaistuaan nettivainon uhriksi. On vaikea kuvitella, miten kirja saattoi loukata ketään – paitsi jos ihmisellä on 1800-lukuinen moraali. Onko kuningatar Viktoria noussut haudastaan?

Mikko Airaksinen