Vercingetorixin tytär.  kertomus: Jean-Yves Ferri; piirrokset: Didier Conrad; suomentanut: Mirka Ulanto. Egmont kustannus, 2019.

Uudessa Asterixissa meille esitellään roomalaisille hävinneen gallialaispäällikön tytär Adrenaline. Tytärtä suojelevat arvernelaisheimon miehet tuovat hänet voittamattomien gallialaisten turviin. Vercingetorix on jättänyt tyttärelleen perinnöksi toimia vapautustaistelun symbolina. Samasta syystä roomalaiset haluavat saada hänet kiinni ja roomalaistaa hänet.

Tarinassa luotetaan paremman juonen puutteessa loputtomaan uusien sivuhenkilöiden esittelyyn, naamanvääntelyyn, riitelyyn ja kohellukseen ja jatkuviin viittauksiin nykyaikaan, kuten uudemmissa Asterixeissa on tapana.

Lukijaa saattaa hämätä arvernelaisheimolaisten tapa puhua sössöttämällä. Tässä tehdään pilaa Auvergnen maakunnan murteesta. Ilmiö on tuttu tarinasta Kadonnut kilpi. Kaikeksi onneksi Adrenaline ei puhu näin, hän on viettänyt aikaa Parisiumissa ja oppinut siellä toisen puhenuotin.

Asterixissa on tällä kertaa huomion kohteena nuoriso, jota ei kiinnosta pappojen sankarikertomukset vaan hengailu hiidenkivilouhoksella. Rooliinsa vapautustaistelun symbolina tyytymätön Adrenaline sopii tähän joukkoon hyvin.

Seikkailussa toistetaan taas vanha vitsi: kun Vercingetorix antautuu roomalaisille, hän tarinan mukaan heittää aseensa Caesarin jalkoihin. Asterixissa ne lentävät Caesarin varpaille.

Tarinassa ei tietenkään kerrota, miten Vercingetorixin oikeasti kävi, se olisi mahdotonta. Nimittäin:

(Lapset, lopettakaa lukeminen tähän!)

Caesar vei vangitun Vercingetorixin Roomaan ja esitteli hänet triumfissa kansalle. Sitten hän heitti vankinsa Rooman valtionvankilaan. Tämä oli kammottava paikka, jossa mm. Numidian kuningas Jugurtha nääntyi nälkään. Kun Caesar myöhemmin halusi vankistaa populariteettiaan, hän järjesti uuden triumfin ja esitteli Vercingetorixin kansalle uudestaan. Sen jälkeen hän heitätti tämän takaisin vankilaan ja antoi kuristaa siellä kuoliaaksi, ”häpeällisesti”, sanoo historioitsija Henrik Zilliacus, ”perinteen mukaisesti” sanoo historioitsija Adrian Goldsworthy.

Mikko Airaksinen

Asiasanat: ,

Mikko Airaksinen

Olen johtava kirjastopedagogi Ison Omenan kirjastosta. Luen laajalti kauno- ja tietokirjallisuutta.

Kirjoita kommentti